Häämme kuvina & häiden ohjelma

Häämme kuvina & häiden ohjelma

Aihe mitä moni on varmaan odottanut, eli lisää kuvamatskua meidän häistä. Alunperin ajattelin, etten haluaisi jakaa juurikaan kuvia häistä, mutta toisaalta onhan nää vaan niin ihania niin kivahan näitä on muillekin näyttää. Tosin varsin harkiten olen kuvia tähän sisällyttänyt ja esimerkiksi vihkimisestä ei tarkoituksella juurikaan kuvia ole esillä. Mutta pidemmittä puheitta, tässäpä pesee kuvia ja kertomusta päivän etenemisestä 🙂

Kuvat Marko Laukkarinen Photography

Hääpäivän aamu

Olin aamupäivän kotonamme kaasojen kanssa, ja Juho puolestaan oli hotellissa bestmanin kanssa. Oma aamuni meni pitkälti laittautuessa ja Juho puolestaan  joutui apuvoimien kera laittamaan vihkipaikkaa kuntoon (siirtämään tuoleja paikoilleen ja ylimääräiset romppeet varastoon). Olin varannut meikkiin ja kampaukseen aikaa 1.5h ja ne riittivät juuri ja juuri (vaikka molempiin oli varattu tunti aikaa), eli aikaa kannattaa varata reilusti yli suunnitellun, jotta siirtymisiin ja venymisiin on aikaa. Meikkaaja tuli kotiin (mikä oli kiva ja vähensi siirtymisiä) ja kampausta varten menin kampaajalle missä sain olla ainoa asiakas (mikä oli hyvä juttu, että sai hetken hiljentyä yksinään kaiken hälinän jälkeen ja rauhoittua tulevaa varten).

Tämän jälkeen suuntasin kohti vihkipaikkaamme first look -kuvauksiin.

Ja täydessä tällingissä, tadaa!

Ehti onneksi Juhokin rauhassa valmistautumaan

First look

Otimme poseerauskuvat Juhon kanssa ennen vihkimistä, ettei vihkimisen jälkeen vieraiden tarvitsisi odotella. Tähän oli varattuna aikaa noin 1.5h mikä riitti juuri ja juuri. Pidempään en olisi jaksanut poseerata (jo tuo aika teki vähän tiukkaa posettaa), mutta kuvaaja ei malttanut lopettaa kuvaamista aiemmin (toki parempi niin päin kuin innoton kuvaaja) 🙂

Mitään sen kummempaa suunnittelua meillä ei kuvausta varten ollut, vaan tuo first lookin toteutui aika fiiliksen mukaan (eli minä odotin tuossa tasanteella ja Juho puolestaan tuli ylhäältä alas tasanteelle).

(En ole raskaana, vaikka Juhon vatsaantaputtelusta voisi muuta päätellä)

Täs me vaan chillisti

Vihkiminen: kaava, musiikit

Ja itse päivän kohokohtaan. Meillä oli siis siviilivihkiminen, joka noudatti osin perinteisen kirkkovihkimisen kaavaa ja osittain sovellettiin kaavaa itse.

Sisältö oli pääosin seuraavanlainen:
Sisääntulo Myrskyluodon Maijan tahtiin isäni saattamana ja viulujen säestämänä
Vihkijän tervetulosanat
Viulistien esittämä Thousand Year’s kappale ja samanaikaisesti sormusseremonia
Vihkikaava ja sormusten vaihto, avioliittoon julistaminen
Siskoni lausuma apassi-intiaanien rakkausruno
Poistuminen The Darknessin I Believe In A Thing Called Love -viulusovituksen tahtiin

Vihkimisen jälkeen

Darknessin tahdissa poistuimme tilasta ylempään kerrokseen ja sillä välin vieraat kokoontuivat ulkopuolelle salin edustalle, johon palasimme aplodien säestämänä, jonka jälkeen kohotimme onnittelumaljat. Tämän jälkeen siirryimme takaisin tähän samaiseen saliin ottamaan vierasjoukosta ryhmäkuvan ja kuvia pienemmillä kokoonpanoilla (perhe, kaasot jne).

Luovaa käyttöä ruusunterälehdille kuvaajan ideoimana

Kohti juhlapaikkaa

Kuvien jälkeen vieraat siirtyivät omaa tahtia juhlapaikalle sitä mukaa kun vapautuivat kuvauksista. Me lähdimme viimeisten kanssa samaan aikaan ja pysähdyimme matkalla ottamaan muutamia ulkokuvia. Päätimme tämän pysähdyksen vasta tuossa hetkessä, sillä sään takia ei etukäteen viitsitty tehdä liian tarkkoja suunnitelmia. Pysähdys kesti noin 15 minuuttia ja jälkikäteen oli hyvä päätös, kiva oli saada muutamia ulkokuviakin sisäkuvien lisäksi (vaikka sää ei mikään taianomainen ollutkaan).

Aamupäivällä varsinaisten first look -kuvien aikaan satoi räntälunta, joten thank god oltiin varauduttu ottamaan kuvat sisällä. Talvella kannattaa ekstratarkkaan miettiä nämä kuvausasiat, vaikka eipä Suomen kesä ehkä sen luotettavampi ole…

           

Sillä aikaa muualla…

Juhlapaikalle saavuimme samaan aikaan viimeisten vieraiden kanssa, eli ensimmäiset ehtivät odottaa meitä ehkä noin 40 minuuttia (vieraille toki kerrottiin ennen ryhmäkuvausta, että mitään kiirettä juhlapaikalle siirtymisessä ei kannata pitää, sillä otamme vielä muutamia kuvia). Pelkkää seisoskelua juhlapaikalle ei onneksi odotusaikana ollut, vaan vieraita odotti terästetty kaakaobaari. Tämä sai runsaasti kehuja hääjuhlassa ja sen jälkeenkin – suosittelen!

Ja itse juhlaan!

Saavuttuamme juhlapaikalle käytiin suoraan asiaan. Ensimmäisenä toivotin vieraat tervetulleeksi ja pidin pienimuotoisen puheen, jossa taustoitin hieman hääjuhlan suunnitteluaikaa, kehuin Juhoa, puhuin pari sanaa rakkaudesta ja onnittelin Juhon vanhempia joilla oli 30:nes hääpäivä pari päivää meidän häistä.

Tämän jälkeen siirryimme hakemaan ruokaa alkupalapöydästä kokin menuesittelyn jälkeen.

Kuten näkyy, oli ruuat näyttävät ja maistuvat!

Alkupalojen jälkeen oli muutamien puheiden vuoro, ensiksi isäni puhe ja sitten Juhon puhe.

Sulhanen puhuu ja morsian itkee (kuten aika monta kertaa vielä illan puheiden aikana)

Näiden puheiden jälkeen oli vuorossa pääruoka, ja sen jälkeen lisää muutamia puheita.

Pääruuan jälkeen ohjelmassa oli kaasojen järjestämä kenkäleikki ja ohjelma muutoinkin siirtyi hieman vapaampaan moodiin. Esimerkiksi sikaribaari, baari ja herkkubuffet aukesivat tässä välissä.

Lisäksi tanssimme häävalssin tässä välissä, ennen kakkua. Tarkoituksellisesti venytimme hieman perinteistä kaavaa, kun ei haluttu alkuruokaa, pääruokaa ja kakkua kaikkia heti putkeen. Tämä toimi hyvin ja oli kiva siirtyä kakun pariin kun ei ollut ähky päällä pääruuasta.

Kakkuna meillä oli suklainen naked cake, jonka koristelussa kokilla oli vapaat kädet. Hankimme tuohon kakun päällä nuo tulisuihkut, mikä oli kiva lisä kakunleikkuun aikana.

Kakun jälkeen oli viimeisten puheiden vuoro ja kaasojen ja bestmanien järjestämää yllätysohjelmaa. Ohjelmassa oli vaahtokarkinsyöntikisa (minkä hävisin aika 100-0) ja morsiamen ryöstö. Eli yksi inhokeistani. Mutta tuossa hetkessä sen tullessa yllärinä oli se itse asiassa ihan hauska. Ja hauska oli ”päästä hetkeksi pois” juhlahumusta baaritiskin puolelle, kun Juho joutui tanssimaan ripaskaa vapauttaakseen minut. Ymmärrän nyt siis teitä kaikki Satuhää-morsiamet jotka vedätte kaksin käsin norttia vajan takana morsiamen ryöstön aikana. 

Tämän jälkeen vuorossa oli vielä yksi yllätysohjelma, nimittäin kaasoni tekemä video polttareistani, joka esitettiin videotykillä vieraille. Teimme polttareissani charleston-koreografian, joka esitettiin videolla. Yllätysnumerona videon loppuessa kaikki polttareissani olleet nousivat ylös ja siirryimme tanssilattialle samaisen musiikin alkaessa soimaan ja vedimme tuon koreografian vieraille livenä.

Tämän jälkeen ilta viimeistään vaihtui vapaalle kun Suklaamunat-bändi aloitti soittamisen. Bändi soitti siis 45min x 3 settiä.

Ekan setin aikana käytiin ottamassa vielä ulkona muutama kuva lumisateessa 🙂 

Ohjelma ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan ekan tauon välissä oli kimpunmetsästys kimpunheiton sijaan. Kimppua tavoittelevat naimattomat siirtyi tanssilattialle kimppua tavoittelmaan, ja tässä vaiheessa kerroin että kyseessä onkin kimpunmetsästys. Lyhyesti selitettynä se meni niin, että jokainen metsästykseen osallistuva sai lapun jossa oli lueteltuna vihjeet 1-5. Jokaista vihjettä vastasi kirjain, joka oli piilotettu vihjettä vastaavaan paikkaan. Ensimmäisenä kaikki kirjaimet kerännyt sai sitten avaimen, jolla pääsi kimpun vapauttamaan.

Tauon jälkeen tokan setin alussa oli vuorostaan mannequin challenge, ja se toteutui niin että bändi soitti kappaleen (RHCP:n Snow Hey Oh) ja sen aikana vieraat jähmettyivät paikalleen tanssiasentoon ja me jorasimme Juhon kanssa. Ihan niiiin hienolta se ei valmiissa matskussa näyttänyt kuin olin toivonut, mutta ihan hauskalta kuitenkin. Suosittelen kyllä tekemään haasteen jos häissä videokuvaaja vain on 🙂

Bändin tokan (ja vikan) tauon aikana puolestaan oli vuorossa taivaslyhtyjen lennätystä. Tämän jälkeen suurin osa vanhemmista vieraista poistui, ja jäljelle jäi kovimmat krebaajat. Näiden kanssa siirryimmekin vikan setin jälkeen läheiseen baariin (vaihdoin päälle tässä vaiheessa kakkosmekon), jossa tanssimme ja ystävät innostuivat laulamaan vielä karaokea. Ja aika ihana hetki oli kun ystävät lauloivat meille Vesalan Tequila biisin ja tanssimme sen tahtiin lavalla hitaat. Koska laulutaitoa ystävillä oli, kerääntyi  baariväki lavan eteen ja selkeästi herkistyivät ja tulivat illan aikana onnittelemaan meitä (tai kaasoja/bestmaneja, helpostikos sitä juhlakaluista erehtyy pienessä maistissa).

Tunnelmaa Tequila-kappaleen ajalta (kuva ei Markon ottama)

Vaikka oon suhtautunut baarijatkoihin vähän nihkeästi, oli baariin lähtö ihan kiva juttu ja kiva, että iso osa vieraistakin sinne siirtyi meidän mukana. Tuli fiilis, että vieraatkin on aidosti nauttineet illasta eikä hampaita kiristäen ole olleet paikalla ”pakolliseen saakka” ja sitten lähteneet innolla kotiin.

Kaiken kaikkiaan, aika ohjelmarikashan tuo päivä oli ja jo nyt teki tiukkaa muistaa missä järjestyksessä mikäkin tapahtui. ONNEKSI otimme videokuvauksen, että näihin muistoihin voi vielä aikojen saatossa palata. Ohjelman määrästä johtuen meidän osalta päivä ei ollut ihan niin rentouttava kuin olin ajatellut, mutta ei se haittaa. Onneksi on ystävien ja läheisten häitä vielä tulossa, joissa itse sitten voi vain kellua rakkauspöllyssä ja nauttia järjestelyistä. Nämä olivat kuitenkin kokonaisuudessa mielestäni erittäin meidän näköiset häät, sekä ohjelman että järjestelyiden puolesta. Ollaan saatu paljon kehuja siitä, että missään välissä vieraat eivät joutuneet odottelemaan ja loppuun saakka oli sellainen fiilis, että on jotain ”odotettavaa” vielä illan osalta – ettei tunnelma lässähtänyt missään vaiheessa. Eli suosittelen kyllä panostamaan ohjelmaan ja päivän sisältöön kaikkinensa, se on kyllä sen arvoista 🙂

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!

Ps. Kuten huomaatte, on tässä vaiheessa tämä bloggaaminen vähän takkuilevampaa kuin ennen häitä. Kirjoittelen kuitenkin vielä sen veran mitä kerrottavaa on, ainakin polttaripostaus jo odottelee. Mutta ihanaa että jaksatte vielä lukea, vaikken kaikkein aktiivisin bloggaaja olekaan, kiitos teille ❤

Pps. Pukuni on menossa myyntiin, eli jos sille löytyy innokkaita ostajia nakatkaa sähköpostia helmikuunmorsian@gmail.com 🙂

   

Mainokset
Naimisissa ollaan!

Naimisissa ollaan!

Lukijamäärät tippuu sitä tahtia, että varmaan ootte jo luopuneet toivosta että mitään enää häistä päivittäisinkään. Mutta ehei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Naimisissa ollaan siis oltu (ylihuomenna) kuukausi, ja vaikka hääsuunnittelu oli kivaa, on naimisissa kyllä paljon kivempaa! Suosittelen lämpimästi avioliiton satamaan matkustamista 🙂

Tarkoitus oli päivitellä hääsuunnitelmia vielä ennen häitä, mutta sitten tulikin stressikiire hääsuunnittelun suhteen ja niinä hetkinä kun oli vähäistä vapaa-aikaa ei tehnyt mieli uppoutua enää hääblogin pariin. Häiden jälkeen lähdettiin kahdeksi viikoksi Floridaan/Karibialle, ja heti sen jälkeen alkoi arki ja työt, joten päivittely jäi. Kunnes nyt, makaan kotona hamsterina viisaudenhampaiden poiston jälkeen, joten maltan vihdoin keskittyä päivittämään. Ja myönnän, osittain hiljaiselon syynä oli myös hääblues. Nyt alkaa olla sellainen olo, että hääblues alkaa väistyä, joten häistä voi kirjoittaakin vähän vapautuneemmin.

Kokonaisuutena häät olivat ihanat ja menivät kutakuinkin suunnitelmien mukaan, toki pieniä ja vähän isompiakin ”mokia” sattui, mutta niitä kai sattuu kaikille. Toki ne hieman ehkä vieläkin harmittaa, koska ilman niitä päivä ois ollut just täydellinen, mutta pitäisi kai olla vähän armollisempi itselle eikä myöskään märehtiä pieniä juttuja. Suurinta osaa vieraat ei kuitenkaan edes huomanneet, ja tärkeintä onkin että vieraat viihtyivät ja kehuivat häitä vuolaasti. Hääbluesin syynä ei siis niinkään oo se, että häät on jo ohi, vaan enemmänkin harmittaa ne asiat mitä ei tajunnut ottaa huomioon (+ muut yllättävät jutut). Jossain postauksessa kirjoitinkin muistaakseni siitä, että oon tosi huono antamaan itselleni anteeksi sellaisia ”ois pitänyt tajuta silloin!” -asioita. Mutta oon täysin onnellinen siitä, että häät on jo takanapäin, eikä minkäänlaista harmitusta oo siitä että ne omat ”prinsessahäät” on jo ohi. Tärkeintä meille kuitenkin oli naimisiinmeno, ja hienot häät oli vaan bonus (jos jotain tehdään, niin tehdään se sitten kunnolla). Ja aikansa kutakin, vaikka häiden suunnittelu oli kivaa, niin oon kyllä tyytyväinen että häähössötys väistyy nyt muun tieltä ja pääsee elämään ihan tavallista arkea ja toisaalta myös menemään kohti uusia juttuja elämässä. 🙂 Omalta osaltamme opiskeluiden loppuunsaattaminen lienee se ykkösjuttu, ja lähipiirissä tapahtuu kivoja uusia juttuja, eli on mitä odottaa.

Mutta tsemppiä kaikille omien häiden kanssa vielä tuskaileville, jaksakaa, on se sen arvoista! 🙂

Kuvat: Marko Laukkarinen Photography

Ps. Päivittelen vielä siis häistä tarkemmin myöhemminkin (ja toiveitakin saa esittää)! 🙂