Po-po-polttarit!

Po-po-polttarit!

Hääpäivitysten jälkeen onkin aika puhua polttareista. Eli joo, tämäkin päivitys tulee jälkijunassa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan jne. Polttarithan oli jo marraskuussa, mutta en ole niistä saanut aikaiseksi kirjoittaa ennen häitä. Mutta niin mahtavat ne oli, että ehdottomasti haluan niistä vielä tänne blogin puolelle, ennen blogin sulkeutumista. Aikansa kutakin ja luulen, että blogin on aika pian hiljentyä lopullisesti.

Mutta sitä ennen niihin polttareihin! Ne oli aivan supermahtavat ja oon vieläkin amazed, miten paljon ystävät olivat nähneet vaivaa ja aikaa niiden järjestelyyn ja suunnitteluun. Polttarit ovat varmasti yksi parhaista päivistäni elämässäni. Se, että saat olla keskipisteenä ja kaikki parhaat ystävät on kokoontuneet samaa tarkoitusta varten, on ihan älyttömän siistiä ja aika tunteikastakin. Ennen polttareita en edes ajatellut, miten herkistävää se olisi. Eli jos joku siellä empii haluaako ylipäätään polttareita, kannustan että go for it, muuten voi joskus kaduttaa.

Polttarini olivat muutama viikko ennen häitä, ja olin hieman odotellut että polttarit saattaisivat olla viikkoa seuraavana siitä milloin ne todellisuudessa olivat, eli ystävät onnistuivat yllättämään. Lisäksi olin aivan varma, että polttarit alkaisivat lauantaina ja kestäisivät yhden yön. Joten, en todellakaan osannut arvata että ne alkaisivat perjantaina, jolloin olin työvuorossa silloisessa työpaikassani Dressmannilla. Mutta niinpä ne sitten alkoivatkin kesken työpäivän. Työkaverini olivat olleet mukana juonessa, ja silloinen pomoni oli suunnittelut työvuorolistat ja sijaisen salaa päivää varten. Olin työvuoron aikana viemässä roskia ja kun tulin liikkeeseen takaisin, hyppäsivät tytöt vaaterekkien takaa esiin. Siinä mielessä onni ei ollut tyttöjen matkassa, että alunperin heidän suunnitelmana oli marssia marssilaulun säestyksellä liikkeeseen ja yllättää minut sieltä, mutta olinkin sitten juuri ollut niitä roskia viemässä kun olivat marssineet sisään. Mutta eipä se mitään haitannut 🙂

1. päivä: extreme-teema

Heti alkuun sain MorsiusHarjoituskäskyn ja rinkan sisältäen harjoituksessa tarvittavat varusteet. Kiitokseksi kuluneista ystävyyden vuosista sain käskyksi pukea päälleni aika kauheat armeijakuteet. Eikä nyt todellakaan tarkoiteta mitään pikkusievää seksikästä inttikuosista minihametta ja baskeria, vaan vihreät villahousut, yli-ison villapaidan, tähän päälle lumipuvun ja selkään ison rinkan. (Tosin ystävien puolustukseksi, oli asuun nähty vaivaa. Esimerkiksi tuon lumipuvun oli tehnyt ystäväni isänsä kanssa: isä oli hankkinut remonttikäyttöön tarkoitetun suojapuvun, jonka he sitten yhdessä olivat maalanneet mustalla maalilla töpötellen. Tämä haalari on minulla vieläkin tallessa, enkä varmaankaan siitä malta luopua ikinä) 😀

Kun olin pukenut vaatteeni, matka jatkui. Heti Dressmannin liikkeen edessä sain korkeassa polviasennossa käskyn johdattaa polttarijoukon vähän matkan päähän ja käskeä ne riviin seisomaan. Siellä kauppakeskuksessa sitten käskytin naisia typerässä asussani. Mutta aika lievää ”nolaamista” tämä onneksi oli. Tämän jälkeen silmät sidottuina minut vietiin kahvilaan, jossa pääsin tankkaamaan tulevaa päivää varten. Kahvilassa myös pääsin keräämään avioliittovinkkejä muilta kahvilassa istuvilta. Erityisen romanttisia vinkit eivät olleet, vaan pari miestä jäi jumittamaan paasatessaan filosofisia pohdintoja avioliiton merkityksestä nykyisessä tuotannollis-taloudellisessa yhteiskunnassa… Mutta heistä kun pääsi irti, matka taas jatkui. (Ja tähän väliin pitää sanoa, että suurin osa päivän aikana kerätyistä vinkeistä oli tyyliä ”älä tee sitä”, mikä sinällään ei kai ole yllättävää, mutta silti vähän ankeaa, että ihmisten pitää olla noin masentavia toisen tärkeänä päivänä 😀 ) Seuraavaksi hyppäsimme auton kyytiin, ja kävimme meidän kotona nappaamassa tarvittavat kamppeet polttariviikonloppua varten ohjeiden mukaisesti.

Tämän jälkeen matka jatkui kohti juna-asemaa. Aluksi mielessäni kävi, että ollaanko tästä nyt matkalla johonkin, mutta nopeasti hoksasin että tässä vaiheessa vain napataan kyytiin polttariseurueesta puuttuva isosiskoni. Junaa odotellessamme ohjelmanumerona vuorossa oli taas armeijaleikkejä, ja pääsin kouluttamaan epäsuorantulen harjoituksia muulle porukalla. Tämä oli oikein viihdyttävää, sillä polttariseurueella pilkka osui omaan nilkkaan ja he joutuivat hyppelehtimään suojien taakse piiloon maata vasten suojautuen (ja nimenomaan he hyppelehtivät turvaan, kovin karskeja otteita ei tältä porukalta löytynyt). Kun siskoni saapui, matka jatkui taas ylläripaikkaan silmät sidottuina. Ajeltiin hetki ja perille päästyämme edessä odotti iso halli ja sisältä paljastui carting-rata. Vuorossa oli siis reilu tunti carting-ajelua, mikä itselleni oli täysin uusi kokemus. Tämä oli oikein viihdyttävä ohjelmanumero, ja oikeasti ihan jännitti ajaa kilpaa. Päädyin toiselle sijalle, mikä oli ensikertalaiselta mielestäni oikein hyvä saavutus. (Ja sen verran kilpailuhenkisiä muu polttariseurue oli, etten usko heidän antaneen yhtään siimaa, vaikka juhlakalu olinkin.)

Tämän jälkeen matka taas jatkui ja ajelun jälkeen päädyimme mökille. Silmät sidottuina kuljin mökin terassia pitkin, ja tässä vaiheessa olin ihan varma, että askeleet johdattaa laiturille ja sitä myötä avantoon. Ei onneksi kuitenkaan, ja silmäsiteen poistettua edessä olikin ase ja kauempana häämötti maalit. Ohjeena oli ampua ilma-haulikolla pois Juhon kilpakosijat, ja hyvin onneksi heistä eroon päästiin!

No hätä, ei ne tämän todellisempia kilpakosijoita olleet. 

Tämän jälkeen pääsin sisälle mökkiin, missä osa porukasta jo odotteli. Mökki oli koristelu kauniiisti erilaisilla kultaisilla ja glitterisillä koristeilla. Tässä vaiheessa taisin saada riisua vihdoin lumipukuni ja pääsin hipsimään vihreissä villaisissa kalsareissa ja aluspaidassa. Tähän hienosteluun sopikin hyvin päivän ensimmäinen alkoholiannos, eli lasi kuoharia. Hetken hengailun jälkeen vuorossa oli morsiussauna loruineen. Aluksi heitin liekkeihin kaikki entiset heilastelut ja sitten sain vastalla rumpsuttelun kera muiden perinteisten morsiustaikojen. Mökin sauna oli onneksi iso, ja päästiin kaikki kerralla saunomaan. Saunan jälkeen kello kolkutteli kymmentä, ja oltiin jo kaikki aika naatteja. Mökin ylisille oli laitettu pedit meille kaikille, ja sinne siis pian kävimme nukkumaan.

2. päivä: prinsessa-teema

Aamulla heräiltyämme sain tietoon, että koska edellinen päivä oli ollut extreme-henkinen, oli tämän päivän teemana prinsessakohtelu (vihdoin!) Heti aamulla olikin siis vuorossa brunssi kakkuineen ja herkkuineen, jonka tietenkin prinsessana sain pöytään tarjoiltuna. (Ihana yksityiskohta oli se, että jokainen oli leiponut jotain sellaista brunssipöytään, mikä oli omaa lemppariherkkuani vuosien varrelta.)

Brunssin jälkeen prinsessakohtelu jatkui asianmukaisesti ja pääsin makaamaan tunniksi hierontaan (kiitos fyssariystävän). Rentouttavan hieronnan jälkeen alkoikin todellinen puunaus. Pääsin ehostettavaksi ja tukkaani ja naamaani puunattiin (kiitos kampaajaystävän) tarkoitusta X varten (jota en tuossa vaiheessa vielä tiennyt). Siinä vaiheessa kun polttariseuruekin alkoi puunata itseään ja peilailla puuhkien kanssa, aloin aavistelemaan että nyt on jotain astetta erikoisempaa vuorossa. Pian itsekin sain päähäni otsakoristeen ja lopuksi käskyn pukea päälle fiineimmät alusvaatteeni. Tässä vaiheessa arvattavaakin oli, että vuorossa oli huomenlahjakuvaukset. Siskoni tarttui kameraan ja pääsin pyllistelemään ja keimailemaan kameraa varten puuhkien ja holkkien kanssa. Tämäkin oli varsin hauskaa huolimatta siitä, että tätä keimailua katseli koko polttariseurue.

Ja nyt koko internet, mutta kai sitä pahempaa paljasteluakin on nähty vaikka biitsikuvissa (Kuva: Mari Pahkala)

Kuvailua kesti varmaan parikin tuntia, ja tämän jälkeen sain käsiini mustan rimpsumekon ja hansikkaat. Kuvailun aikana muukin seurue oli pukenut päälleen rimpsua ja hörhylää. Kun kaikki naiset olivat saaneet parasta päälleen, hypättiin autoihin ja suunnattiin keskustaa kohti. Päädyimme ravintola Kerubiin, jossa meille oli varattu oma kabinetti. Koska itse tykkään diivailla hyvällä syyllä, oli hauskaa olla överitälläytyneenä tällaisella porukalla ”rahvaan” (lolz) keskellä. Ei ihan joka päivä tule puuhkassa ja otsasulassa hengailtua.

Aterioinnin jälkeen suunnattiin takaisin mökille, jossa vuorossa oli tanssitunti (kiitos tanssinopettajaystäväni. Eli vaikka ohjelmaa ja sisältöä oli runsaasti, ei uskoakseni polttarit tulleet ihan överikalliiksi, koska jokainen toi omien kykyjensä ja taitojensa myötä ns. ilmaista sisältöä päivään). Opeteltiin kokonainen koreografia 20-luvun charleston-tanssia ja lopuksi filmattiin se. (Saatiin myös idea esittää tanssi myös häissä livenä juhlavieraille, joka myös häissä toteutettiin.)

Tanssitunnin jälkeen ilta jatkui kosteammalla moodilla ja lopuksi suunnattiin takaisin keskustaan. Polttareiden viimeisenä virallisena ohjelmanumerona oli käynti paikallisessa BarPlayssä, jossa pääsin tiskin taakse tekemään tytöille shotit baarimestarin ohjeistuksessa. Pieni, mutta hauska ohjelmanumero!

Tämän jälkeen suunnattiin paikalliseen baariin jatkamaan iltaa (ja yötä) ja ilta sujuikin pilkkuun saakka tanssin merkeissä. Ilta oli hyvä muistutus siitä, että sinkkuajat never again. Heti kun mentiin baariin, tuli yksi mies iskemään lauseella: ”mentäiskö meille ja lätkyteltäis kusivehkeitä yhteen?” Surullisinta se, ettei miekkonen esittänyt ehdotustaan vitsillä, vaan varmaan aidosti kuvitteli sen olevan rennon rempseä iskukeino 😀 Pilkun jälkeen palattiin takaisin mökille, ja seuraava päivä meni brunssin ja siivoilun merkeissä (itse sain toki nauttia edelleen vapaaherrattaren roolista).

Varsin mahtava viikonloppu kaiken kaikkiaan ja muistan varmasti ikuisesti tuon viikonlopun (tosin heitin nyt ulkomuistista päivän ohjelman, eli voi olla että jotain poikkeavuuksia siellä on aikataulujen suhteen, mutta anyways). Ehdottomasti yksiä parhaita hetkiä elämässäni. Sanoinkuvaamattoman hienoa oli se, miten paljon ystävät olivat nähneet vaivaa ja aikaa kaiken suunnitteluun ihan vaan minua varten! Siinä missä hääpäivää joutui hieman stressaamaan ja ”suorittamaan” (näin ei kai saisi sanoa, mutta siltikin), oli polttareissa ihanaa kun sai vaan olla ja katsoa mitä tuleman pitää ja viimeiseen hetkeen asti oli ohjelmaa mietitty, eikä mitään haahuilua ollut. Silti ohjelmaa ei ollut mielestäni liiaksi eikä päivien aikana ollut kiire. Jutusteluaikaa oli sopivasti esimerkiksi ruokailujen aikana, joten pääosin tekemispainoitteinen meno ei haitannut itseäni.

Ikuisesti kiitollinen ystäville ja siskoille! ❤ pus pus

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Po-po-polttarit!

  1. Varmasti aivan mahtavat, unohtumattomat ja ihanat päivät
    Todellakin hyvin inspiroitua touhua. ( kävi ihan kade tätisi mielessä 😪 )

    Tykkää

  2. Oliko teillä taivaslyhdyissä narut vai päästittekö vapaana leijaamaan? Löysitkö mistä palamattomatonta narua vai löysitkö ebaysta sellaiset missä oli naru valmiina (millä hakusanalla löysit)? Kiitos etukäteen vastauksestasi! =)

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s