Häiden onnistumiset (ja epäonnistumiset)

Häiden onnistumiset (ja epäonnistumiset)

Wuhuu, (yli) kuukausi naimisissa! Ollaan päihitetty ainakin jo Britney Spears & Jason Alexander (2 päivää) ja Carmen Electra & Dennis Rodman (9 päivää), että kuulkaas eipä tässä! Ihan tämän onnistumisen kunniaksi ajattelin nyt tehdä analyyttisen ja kylmänviileän tarkastelun häiden onnistumisista ja ”epäonnistumisista”.

En kuitenkaan ala ruotimaan niitä epäonnistumisia sen kummemmin läpi, koska kuten sanoin, ei ne oikeasti mitään suuren suuria mokia olleet, enkä muutoinkaan jaksa märehtiä niitä sen enempää. Ja ei ne yksityiskohtineen sinällään ketään hyödyttäisikään, koska olosuhteet vaihtelee. Mutta kuitenkin niistäkin laitan yleisluontoisesti ylös ne asiat, jotka saattaa jotakuta auttaa. Mutta siis, asiaan. Näissä nyt on tarkasteltu isoja asioita sekä ns. pienempiä yksityiskohtia, ja niistähän se kokonaisuus yhdessä muodostuu.

Onnistumisia:

Seremoniamestarit (ja niiden valinta): Jos pitäisi mainita vain yksi asia, niin tämä taistelisi kyllä kärkipaikasta. Häidemme seremoniamestarit (yksi minun ystävä ja yksi Juhon ystävä) olivat kyllä nappivalinta. Molemmat juonsivat rennosti ja omalle tyylilleen uskollisesti, mikä vaikutti todella paljon häiden tunnelmaan. Mielestäni tärkeintä seremoniamestarin hommassa onkin tunnelmanluonti, ja käytännön asiat tulevat vasta sen jälkeen. Molemmille siis valtava kiitos! ❤

Aikataulutus/runko: Kokonaisuutena mielestäni päivän aikataulutus toimi hyvin, sekä aamupäivän osalta että itse vihkimisen/juhlan osalta. Ainakin vierailta tuli kiitosta siitä, ettei juhlissa ollut lainkaan odottelua, mitä yleensä häissä on. Eli, mieti tarkkaan päivän aikataulu erityisesti vieraiden näkökulmasta, ajankäyttö ja pohtiminen kannattaa! Lisäksi itse tykkäsin ehdottomasti siitä, että alkuruoan, pääruoan ja kakun väliin oli jätetty aikaa. Alkuruoan ja pääruoan välissä oli puheita, ja pääruuan ja kakun välissä puheita ja häävalssi. Alkuruoan ja pääruoan väliin olisin jättänyt ehkä entistäkin pidemmän tauon ja lisännyt siihen ohjelmaa, mutta hankalapa sitä on arvioida kauan ohjelmassa kestää. Mutta siis suosittelen kyllä pidentämään tuota väliä, mielestäni ihan turhaan häissä ahmitaan ruoka kiireellä ja kaikki putkeen, niin ettei kukaan loppujen lopuksi jaksa enää nauttia kun olo on jo liian täysi.

Kaakaobaari: Tästä tuli vierailta vuolaasti kiitosta. Meillä oli siis (terästetty) kaakaobaari esillä heti vieraiden siirtyessä vihkipaikalta juhlapaikalle, jotta perinteistä kädet taskussa odottelua ei siellä juhlapaikalla olisi (siitäkin huolimatta, että me siirryimme sinne viimeisten joukossa). Onnittelumalja juotiin jo vihkipaikalla, joten tää kaakaobaari toimi onnittelumaljan tilalla. Lisäksi iso kiitos Utran Uittotuvalle, joka nappas heti kiinni halutusta ideasta ja hoiti suurimman osan kaakaobaarin visuaalisesta toteutuksesta! 🙂

Kuva: Marko Laukkarinen Photography

Valokuvat paikkakortteina: Olin hautonut tätä ideaa jo pidempään, mutta tään toteutus meni vähän viime tippaan (yllätys). Onneks kuitenkin ehdittiin löytämään lähes kaikista valokuvat, jotka toimitti sitten paikkakortin virkaa. Ainakin ilmeisesti idea oli tykätty. Ja itse kyllä tykkään ideasta ja suosittelen, tuo omasta mielestäni vähän sellaista intiimiyttä juhlaan, kun jokaisesta vieraasta on etsitty henkilökohtainen kuva, jossa parhaimmillaan on mukana hääpari/toinen hääparista.

Vieraskirja + polaroid-kamera: Tämä ei varmaan sen suurempia perusteluita tarvitse, koska on ihan yleinen hitti jo, mutta yhä vaan tämä kyllä toimii hyvin! Me toteutettiin tämä niin, että pyydettiin ottamaan itsestä kuva ja liittämään se tervehdyksen kera vieraskirjaan. Jälkikäteen oli superkiva lukea vieraskirjan tekstejä, ja uskon että tuo vieraskirja jää yhdeksi tärkeimmistä muistoista meille.

Mannequin challenge -videointi: Tästä ei olla vielä saatu videomateriaalia (eli onnistumisesta ei varsinaisesti ole takeita), mutta kuvattiin siis mannequin challenge niin että bändin esittämän toivebiisimme (RHCP:n Snow Hey Oh) alussa kaikki jorailivat, ja yhtäkkiä muut jähmettyivät ja me Juhon kanssa jatkoimme joraamista ja biisin lopussa muut alkoivat taas joraamaan. Ehkä hieman hankala päästä kärryille tästä kuvauksesta, mutta uskon että tämä toimii lopullisessa häävideossa todella hyvin ja on hieno muisto jälkikäteen. Myös fiilis toteutuksen aikana oli tosi makea, ja näin kuultiin myös vierailta.

Kimpunmetsästys: Sain oman hääkimppuni ystävältäni, jonka uudenvuoden häissä toimin kaasona. Kimpun heittäminen tuntui siis kimpun tunnearvon takia vähän liian ”kevyeltä”. Luin juuri ennen häitä Häät 2017! -ryhmästä idean kimpunmetsästyksestä, jossa kimpun heiton sijaan käydäänkin pakopelihuone-tyyppinen kimpunmetsästys, jossa kimppua etsitään vihjeiden avulla. Vihjeet olivat ehkä aavistuksen haastavia, mutta lisävihjeiden avulla kimppu kyllä löytyi. Uskon, että kimpunsaaja oli huomattavasti enemmän riemuissaan kimpustaan kun ansaitsi sen tällä tavoin, eikä pelkästään ”kopin” kautta.

Kimppu odottamassa vapauttajaansa… (Kuva: Marko Laukkarinen Photography)

Usko omiin ideoihin: Tämä nyt on ehkä vähän hassu kohta, mutta yleisesti kuitenkin se, että uskallettiin ottaa riskejä ja toteuttaa omannäköiset häät. Vaikka häät ei olleet mitään ekshibitionistista SM-menoa, niin kuitenkin monen asian suhteen toteutettiin juttuja kaavasta poikkeavasti ja pelkän oman intuition pohjalta. Suosittelen siis luottamaan omaan vaistoon ja toteuttamaan ideoita rohkeasti, oma vaisto kyllä kertoo mikä toimii ja mikä ei.

Hääparin osallistuminen: Kuten olen sataan kertaan sanonut, niin itsestäni tuntuu vähän etäiseltä jos hääpari jää omissa häissään ns. taka-alalle, eikä esimerkiksi sano vieraille yleisesti mitään, edes tervehdyksen verran. Siksi halusin, että me otetaan häissä normaalia aktiivisempi rooli ja ollaan selkeästi normaalia enemmän esillä. Pidettiin molemmat puheet (minä häävieraille, Juho minulle) ja sen lisäksi juonsin esimerkiksi kimpunmetsästyksen + mukanaolo muissa ohjelmanumeroissa. Ainakin itse tykkäsin siitä, ettei olla vain häiden sivustakatsojia vaan aktiivisesti mukana luomassa tunnelmaa. Vaikea sanoa miten siinä onnistuttiin, mutta itsestäni se tuntui ainakin paljon luontevammalta niin.

Palveluntarjoajat: Ja viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä: palveluntarjoajat. Tein valehtelematta aivan megaison homman siinä, että etsin meille sopivat palveluntarjoajat, eli valo- ja videokuvaajan, juhlapaikan, livemusiikin (viulistit ja bändi), meikkaajan, kampaajan, ompelijan, kukat, ja niin edelleen ja niin edelleen. Ja todellakin, se maksoi vaivan. En  siis tyytynyt ensimmäiseen vastaantulevaan palveluntarjoajaan, vaan etsin, kilpailutin, vertasin, kyselin niin pitkään että olin tyytyväinen. Jonkun mielestä ehkä ärsyttävää ja helpommallakin pääsisi, mutta hääpäivä on niin iso juttu ja mikäli palveluntarjoajaan ei ole tyytyväinen, on sillä ihan valtavan suuri merkitys ja voi harmittaa vaikka loppuelämän. Tästä ennakkosuunnittelusta johtuen olinkin melko luottavaisin mielin kaikkiin häidemme palveluntarjoajiin, mutta silti moni niistä ylitti jopa odotukset. Erityiskiitos valokuvaajalle Markolle, jota suosittelen erittäin lämpimästi jokaiselle hääparille! Upeiden kuvien lisäksi Marko edesauttoi tunnelmaa rennolla, mutta ammattimaisella otteellaan esimerkiksi ryhmäkuvia ottaessa. Myös palveluasenne oli jatkuvasti harvinaisen ystävällinen ja kärsivällinen, jopa siinä vaiheessa kun viilasin pilkkua sopimuksen pienimmistä pykälistä… 🙂 Toinen kehumisen arvoinen palveluntarjoaja oli Utran Uittotupa, erittäin varauksettomat ja lämpimät suosittelut!

”Epäonnistumisia”:

Valmistelu: Ja niiin kun olin ajatellut hoitavani hommat hyvissä ajoin kuntoon… Ystäväni uudenvuoden häistä olin olevinaan ottanut sen opikseni, etten jätä mitään asioita viimeisille viikoille. Mutta eihän se sitten ihan niin mennyt. Pikkujutut, kuten paikkakorttien kirjoittaminen ja Spotify-listat meni ihan viime tippaan, ja siksi ne ei menneet ihan niin kuin olin ajatellut. Mutta oma moka, olisi pitänyt varmaan ajatella ettei mitään hommaa jää viimeisille kuukausille niin ehkä siinä tapauksessa ne viimeiset viikot ois jääneet vapaiksi…

Ennakointi, ennakointi, ennakointi: Ja niin kun olin kuvitellut ottavani kaikki asiat huomioon… En tiedä olisiko kaikki asiat tulleet otetuksi huomioon vaikka miten olisin niitä mielessäni kelannut, mutta uskon että ainakin osaan asioista olisin voinut varautua vieläkin paremmin. Suosittelen siis kelaamaan mielessä sitä päivää useasti läpi, ja hahmottelemaan esimerkiksi paperille aikatauluja ja sitä kuka on missäkin missä vaiheessa. Myös esimerkiksi ihan fyysinen päivän läpikäynti auttaa, eli käy hyvissä ajoin läpi siirtymiset ihan konkreettisesti sekä esimerkiksi vihki- ja juhlapaikalla kannattaa vierailla ja käydä läpi eri tilat. Esimerkiksi mieti mitä tarvitset mukaan päivän aikana, ja pakkaa laukku hyvissä ajoin valmiiksi.

Valokuvaideat ylös: Tämäkään ei mikään iso juttu ollut, mutta pari sellaista kuvaa jäi ottamatta, joita olin etukäteen ajatellut. Tämä tosin kuuluu sarjaan ”pikkujutut”, koska hääryhmissä aika moni on valitellut sitä että esimerkiksi kuva koko vierasjoukosta/perhepiirin kuvat jäi ottamatta, ja ne me sentään muistettiin ihan usean kuvan osalta.

Delegoinnin delegointi: Olisin nakittanut jonkun kaason vastuulle sen, että hänen ainoa tehtävänsä olisi ollut pitää huolta aikatauluista/kokonaiskuvasta. Nyt homma jäi itselleni, enkä ehkä täysin osannut rentoutua, koska piti pitää huolta että homma toimii. En tiedä missä määrin olisin osannutkaan antaa täyttä vastuuta toisen harteille, mutta olisi se ehkä ainakin helpottanut.

Salatehtävät: Nämä nyt ei sinällään epäonnistuneet, mutta olisin tehnyt nämä ehkä toisella tapaa. Me teimme nämä siis niin, että annoimme osalle etukäteen määritellyn salatehtävän ja ne ketkä salatehtävää eivät saaneet, eivät niistä olleet tietoisia (ellei sitten sattunut huomaamaan toisen salatehtävää tms). Salatehtäviä annettiin puolelle väestä, ja niistä suoritettiin noin puolet. Tarkoitus oli lukea suoritetut salatehtävät illan päätteeksi ääneen, mutta se sitten jäi muussa tohinassa (harmi!). Harkitsin ennen häitä sitä, että kaikki saisivat salatehtävän, eli itse salatehtävä”leikki” ei olisi salainen, vaan ainoastaan se itse tehtävä olisi salainen jokaisen kohdalla, mutta päädyttiin kuitenkin siihen, että pidetään osa pimennossa salatehtäviltä. Luulen, että mikäli kaikki olisivat olleet tietoisia salatehtävistä, olisi suorittamisprosentti ollut isompi, koska ehkä tällöin riski ns. itsensä nolaamiseen ei olisi ollut niin iso.


Mutta siinäpä ne, tässä nyt ne mitkä tulivat ensimmäisenä mieleen, monia muitakin asioita molempiin kohtiin olisi varmasti voinut laittaa. Jos jotain kysyttävää näistä tai muusta tulee, niin kysykää rohkeasti. Ja kommentoida aina saa, se ilahduttaa joka kerta 🙂

Kuva on seuraamastani Pihkala-sisustusblogista (ja on vapaasti kopioitavissa). Teksti ”kommenttisi tuo iloa” -viittaa kampanjaan, jolla muistutetaan kommentoinnin tärkeydestä ja ilosta meille bloggaajille. Voin sanoa, että omalla kohdalla kommenteilla on ihan valtavan suuri merkitys. Vaikka toki bloggaamista tekee ensisijaisesti omaksi ilokseen, tekevät kommentit siitä ihan erityislaatuista. Kiitos siis jokaisesta ❤ 

Advertisements

7 kommenttia artikkeliin ”Häiden onnistumiset (ja epäonnistumiset)

  1. Onnittelut vielä ja ”Oi jospa oisin saanut olla mukana”.
    Mutta aina ei niin käy, tulee mutkia ja mäkiä vastaan 💜

    Tykkää

    1. Kiitoksia 🙂 Eipä sitä kaikkea voi aina ennustaa, vaikka kuinka yrittäisi 🙂 Seuraavissa juhlissa sitten toivottavasti nähdään 🙂

      Tykkää

  2. Onnistumisten lista oli aika lailla pidempi kuin tuo toinen, niin kuin pitääkin 🙂 Parasta on kyllä, kun ne omat hullutkin ideat näkee lopulta päivänvalon, ja samaa mieltä olen myös seremoniamestareiden ja päivän aikataulutuksen/rungon tärkeydestä. Niiden varassa lepää paljon.

    Omien häiden osalta allekirjoitan “epäonnistumisista” valmistelut ja ennakoinnin. Ihan liian moni asia tehtiin ja improvisoitiin meillä(kin) viime hetkellä, ja olisihan sitä vapaata voinut ottaa kokonaisen viikon ennen häitä valmisteluja varten… Siitä huolimatta nekin juhlat olivat täysin onnistuneet. Se, että kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan, ei onneksi haittaa 🙂

    Tykkää

  3. Haluan niin kuulla lisää tuosta kimpunmetsästyksestä! Mahtava idea, mutta en ihan osaa ajatella, miten se käytännössä toteutuu.. Missä vihjeet oli vai antoiko niitä joku suullisesti?

    Tykkää

  4. Moi, sellaista vain mietin, että oletko myynyt jo kaikki koristeet? 🙂 Selasin noita postauksia ja huomasin, että sulla on ollut just sentyylisiä maljakoita, kynttilänjalkoja ja hopeatarjottimia, mitä oon etsiskellyt 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s