Kuinka perinteiset häämme ovat?

Kuinka perinteiset häämme ovat?

Perinteistä olen jo aiemmin kirjoitellutkin, mutta nyt ajattelin kirjoitella hieman lisää. Eli miltä osin hää(päivä)mme noudattaa perinteitä, ja miltä osin taas ei. Alusta saakka olen aika pitkälti perinteitä vastaan ollut ja on ihan hauska tarkastella, että kuinka perinteiset näistä häistä nyt sitten tulee. Ja eipähän asian analysointiin mitään kaavaa olekaan, mutta mitäpä sitä sunnuntai-yönä muutakaan pohtisi. Mutta ensiksi, mikä sitten on perinteistä?

Mielestäni tyyli tai teema ei tee häistä yksinään ei-perinteisiä vaan enemmänkin sellainen yleinen fiilis ja ohjelma (Star Wars häät voivat ollakin tosi perinteiset). Näkemys perinteisestä on varmasti paljon kiinni katsojasta. Ja toisaalta itse lasken bändin kuuluvaksi perinteisiin häihin, vaikka en ole yksissäkään häissä ollut joissa on bändi. Eli toisin sanoen, niin tai näin niin eihän tähän jaotteluun mitään kaavaa ole, mutta jaotellaanpa nyt kuitenkin!

perinteisethaat

Emme noudata perinteitä:

  • ”Sulhanen ei saa nähdä morsianta ennen alttaria” – No tämän perinteisyys alkaa vähän olla jo niin ja näin, sillä useat tuntuvat nykyään kallistuvan first look -kuviin vieraiden odotusajan minimoimiseksi – kuten siis mekin.
  • Vihkiminen – Vaikka tavallaan vihkimisemme on mielestäni aika perinteinen ei se ihan perinteinen kuitenkaan ehkä ole. Vihkikaava noudattaa aika paljon kirkkovihkimisen kaavaa (musiikkiesityksiä ja puhetta), mutta monet yksityiskohdat ovat erilaiset. Esimerkiksi vieraat istuvat vihkijän ja hääparin ympärillä puolikaaressa, ei hääparin takana.
  • Hääparin vastaanotto ”kirkon” portailla – No meillä ei ole kirkkoa, eli se osa on tietenkin erilainen. Mutta meillä ei tule mitään ”hurraamisia” ulkotiloihin (ei vihki- eikä juhlapaikalla). Tämänhetkisen vision mukaan vihkimisen jälkeen poistumme vihkisalista ylempään kerrokseen, josta palaamme portaita alas vieraiden siirryttyä vastaanottamaan meitä portaiden alapäähän. Sitten nostamme onnittelumaljat ja siirrymme ottamaan ryhmäkuvia hetkeksi takaisin vihkisaliin. Kuvauksen jälkeen vieraat voivat tutustua taidemuseon näyttelysaleihin tai poistua omia aikojaan juhlapaikalle. Tähtisadetikut haluaisin käyttöön johonkin väliin, mutta se vaatisi väkisinväännetyn hetken (esimerkiksi että vieraat siirtyisivät juhlapaikan sisältä vastaanottamaan meitä ulos, mutta se nyt olisi aika höhlää).
  • Onnittelumalja – Eli meille ei tule perinteistä onnittelumaljaa hääpaikalle, vaan nautimme sen jo vihkipaikalla. Itse tykkään tästä ideasta kovasti. Eli saadaan se ns. virallinen osuus aika nopeasti pois alta. Ajatuksena on tarjota onnittelumaljan tilalla jokin muu juoma juhlapaikalla (toiveena kaakaobaari), niin että vieraat voisivat juhlapaikalle saapuessaan vapaasti nauttia juomaa ja seurustella jos saapuvat meitä ennen, jonka jälkeen siirtyisimme tervetulopuheen jälkeen melko nopeasti syömään.
  • Eli pois jää esimerkiksi kättelyjono – Traditio, jota jostain syystä kammoksun. Ehkä koska mielestäni jonottaminen on ylipäätään ärsyttävää. Miksi siis jonotuttaa ihmisiä omissa häissään? Ideana kättelyjono on kiva, mutta toteutus mielestäni tönkkö ja vähän väkinäinen. Varsinkin yhtään isommissa häissä.
  • Hääparin pöytä – Oma hääpöytä tuntuu jotenkin vähän orvolta ajatukselta, ja mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän kallistun yhteisen pöydän puoleen (hyvä vinkki tällöin on ottaa hääparia vastakkaiset tuolit pois, jotta vieraat näkevät hääparin halutessaan). Saahan tuota toista katsella koko loppuelämänsä, miksipä silloin hääpäivänä ei sitten seurustelisi  muidenkin kanssa. 😉
  • Morsiamen isän puhe – Yleensähän tämä on ns. kutsujan puhe, ja sen tarkoituksena on toivottaa vieraat tervetulleeksi. No miksipä isäni sen tekisi kun kutsujina olemme me. Vieraiden puheiden osalta isän puhe voi olla toki ensimmäinen. Mitenkään väkisin tarkoituksena ei ole muuttaa perinteitä, mutta mielestäni on vähän ehkä hassua jos hääpari ei sano vieraille yhteisesti mitään koko hääpäivän aikana (kuten usein ei sanokaan). Tuossa vaiheessa mielestäni onkin kaikkein luontevinta hääparin olla äänessä edes lyhyesti.

Noudatamme:

  • Morsiamen saattaminen, hääpuku, huntu, sulhasen puku jne. – Aika monet yksityiskohdat noudattavat hääperinteitä, esimerkiksi noiden neitseellisten teemojen osalta.
  • Perinteinen vihkiminen / hääjuhla -jaottelu – Kokonaisuutta tarkastellessa hääpäivä noudattaa melko perinteisiä linjoja, esimerkiksi että ensiksi paikassa A on vihkiminen ja sen jälkeen paikassa B hääjuhla.
  • Yksityiskohdat teeman / ohjelman suhteen – Kokonaisuutena teemamme on aika perinteinen (ei toki mitenkään superyleinen, mutta ei nyt mitenkään supererikoinenkaan) ja yleisesti aika perinteisen hempeä ja tyttömäinen. Lisäksi ns perinteiset elementit löytyy: buffetillallinen, häätanssi, bändi jne. Toki ne perinteiset hääleikit jää esimerkiksi pois, mutta ehkä kokonaisuutena ohjelma on melko perinteinen. Karkkibuffet ja sikaribaarikin on jo sen verran ”perinteisiä”, ettei ne yksistään eroa tee.

Summa summarum, mielestäni häämme ovat jotain siltä ja väliltä. Pääpiirteittäin häämme ovat aika perinteiset, mutta ei kuitenkaan täysin. Perinteitä noudatetaan niiltä osin kuin koetaan ne mielekkäiksi.

Että sellaista. No tulipahan analysoitua. Hauskaa maanantaita! 🙂

banner(2)

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s