Mistä (timantti)sormuksen hinta koostuu?

Mistä (timantti)sormuksen hinta koostuu?

(Lupasin tämän postauksen jo ajat sitten, mutta suoraan sanoen aiheen kasaaminen yhteen postaukseen mahdollisimman selkeäksi paketiksi oli melko haasteellista. Mutta ehkä tämä nyt kriittisimmällekin lukijalle kelpaisi (siis allekirjoittaneelle))

Kuten olen varmaan kertonut, ostin vihkisormukseni käytettynä. Itselleni valinta oli selvä, koska A. ostan muutoinkin lähes kaiken kierrätettynä ja B. tällä budjetilla tämä harakka ei mieleistä sormusta olisi uutena saanut ostettua. Yksinkertainen valinta sormuksen ostaminen käytettynä ei välttämättä ole, koska sen oikean löytäminen vaatii aikaa ja perehtymistä. Satasten tai tuhansien eurojen sormuksen ostaminen käytettynä on aina pieni riski, mutta riskiä voi vähentää huomattavasti aiheeseen tutustumisella. Eikä aiheeseen perehtyminen ole hyödyllistä pelkästään käytettyjen sormusten ostajalle, vaan suosittelen sitä ihan kaikille.

Tämän postauksen tarkoitus on antaa apuja sormusostoksille ja ennen kaikkea havahduttaa siihen, että timanttitietoutta kannattaa kartuttaa ennen ostoksille lähtöä. Uskaltaisin väittää, ettei suurin osa timanttikorujen ostajista tiedä mistä timanttisormuksen hinta koostuu. Kaikille asialla ei välttämättä olekaan merkitystä, ja suurin osa on valmis maksamaan pelkästä sormuksen ulkonäöstä. Mutta koska kyse on elämänmittaisesta hankinnasta, kannattaa ottaa huomioon muutkin asiat sen lisäksi.

Tiedot pohjautuu omaan kokemukseeni (aina yhtä luotettava lähde) ja www.timantit.com -sivustoon. Suosittelen perehtymään! Sivuilla runsaasti puolueetonta tietoa ja kerrottu selkeästi ja ymmärrettävästi maallikollekin. (Ja ei ole maksettu mainos.)

(Postauksessa käsitellään jalometalleista vain kultaa siitä syystä, että ainoastaan siihen pääsääntöisesti istutetaan timantteja.)

Sormuksen hinnan määräytyminen

Sormuksen hinnan määrittää karkeasti:

+ rungon materiaali (= sen karaattimäärä)
+ kivi (koko, hionta, väri ja puhtaus)
+ valmistuskustannukset sekä  brändilisä
+ jälleenmyyjän provikka (koruliikkeet)

Jälleenmyyjän provikka on Suomessa ilmeisesti melko korkea (eli korujen hinnoissa on ns. ilmaa), jonka takia liikkeissä usein on eri kampanjoita. Tämän takia kannattaa rohkeasti kysäistä alennusta myös kampanjoiden ulkopuolella, sillä esimerkiksi opiskelija-alennus on 20 % monessa liikkeessä ja myös ammattiliittojen korteilla saa usein saman alennuksen. Hinta jää todennäköisesti silti korkeammaksi kuin ulkomailta tilatessa, mutta ainakin tietää varmuudella mitä saa ja tukee suomalaisia yrityksiä + on päässyt kokeilemaan sormusta ennen sen ostamista. Jos sormuksen hinta hirvittää, usein on mahdollisuus tilata sama sormus esimerkiksi pienemmällä keskikivellä, jolloin hinta on huokeampi (näistä lisää jäljempänä).

Brändilisä ei mielestäni ole lainkaan huono asia, sillä se antaa usein tiettyjä takeita esimerkiksi kivien puhtaudesta tai istutuksesta. Hyvämaineiset korupajat käyttävät myös eettisesti hankittuja timantteja, joten veritimantteja ei tarvitse pelätä  (timanttien eettisyydestä lisää täällä). Mm. Kohinoorin, Tillanderin ja Sandbergin sivuilla kerrotaan melko tarkasti timanttien alkuperästä ja puhtausvaatimuksista.

Tämän takia en itse ostaisi sormusta huonoilla alkuperäistiedoilla netistä/ulkomailta, sillä tuolloin timantin alkuperä olisi paljon kyseenalaisempi (josta myös edullinen hinta voi antaa viitteitä). Koska ulkomaisissa sormuksissa ei välttämättä ole lainsäädännön pakottamia leimoja, on niiden alkuperän arvioiminen paljon vaikeampaa. Suomessa sen sijaan jalometallituotteiden pitoisuudet ja merkinnät on Suomessa määritelty lainsäädännössä.

Sen sijaan jalokiville ei Suomessa ole lainsäädäntöä. Arvokkaita jalokiviä ostettaessa kannattaa pyytää myyjältä todistus, jossa kiven nimi, paino, väri, puhtaus ja hionta on mainittu. Myös gemmologit tekevät todistuksia, mutta yleensä vain isommille kiville (0.5ct suuremmille jos oikein muistan). Myös kultasepät voivat todentaa kivien aitouden, ainakin räikeimpien väärennösten kohdalla. Timantin jäljitelmät ovatkin nykyään erittäin suosittuja, erityisesti ulkomailta tilatessa. Jäljitelmiä ovat mm.:

  • synteettinen timantti – kuten aito timantti, ainoana erona että valmistettu laboratoriossa (hinta noin puolet aidosta timantista)
  • synteettinen zirkonia – yleisin jäljitelmä, ulkonäöltään timantinkaltainen. Käytetään edullisissa koruissa. (Huom! Zirkoni on aito timantinkaltainen jalokivi, virheellisesti yhdistetään usein zirkoniaan.)
  • synteettisellä timantilla päällystetty synt. zirkonia – uusi jäljitelmä, suosittu erityisesti Yhdysvalloissa. Kestävä ja varsin aidonoloinen. Hinta melko korkea.
  • synteettinen moissaniitti – Moissaniitti on oma jalokivilajinsa, kestävyys hieman timanttia heikompi, mutta sädehtii kirkkaammin. Huom! Aito moissaniitti on äärimmäisen harvinaista, ja kaikki korukäytössä olevat moissaniitti-kivet ovat synteettisiä (laboratoriossa valmistettuja)

Tässä postauksessa en näihin jäljitelmiin sen tarkemmin mene, yksinkertaisesti siksi etten juuri ole näihin tutustunut. Muutamia yhdysvaltalaisia timanttilaboratoriosormussivustoja olen kyllä joskus katsellut, mutta suoraan sanoen jäljitelmät eivät ole oma juttuni. Vierastan ajatusta, että kivi olisi peräisin laboratoriosta. Lisäksi esimerkiksi kestävyys on mielestäni erittäin tärkeä ominaisuus (onhan kyseessä elinikäinen hankinta). Joten jos synteettinen kivi on esimerkiksi 2/3 aidon timantin hinnasta, olen kyllä valmis sen puuttuvan summan investoimaan. Jos timanttiin ei olisi varaa, ostaisin jonkin muun aidon jalokivellisen sormuksen timantin sijaan. Näitäkin vaihtoehtoja on lukuisia.

Mutta asiaan, sormuksen leimoista: 

leimat

Esimerkki sormuksen leimoista

Jos etsii sormusta käytettynä, hyvä apu on sormuksen sisäpuolelta löytyvät leimat. Näiden avulla ei haittaa, vaikka sormuksesta ei olisikaan kuittia, sillä leimat kertovat melko tarkasti alkuperän ja pitoisuusleiman – eli tärkeimmät hintaan vaikuttavat tekijät. Kaiverruksista voi kaikkineen löytyä nimileima, pitoisuusleima, tarkastusleima, vuosileima ja paikkakuntaleima. Kaikki leimat eivät kuitenkaan ole pakollisia, vaan yli yhden gramman kultaesineessä tulee olla vain kaksi pakollista leimaa: rekisteröity nimileima ja pitoisuusleima tai tarkastusleima ja pitoisuusleima.

Nimileimalla tuodaan esiin tuotteen valmistaja. Se voi kertoa tuotteen valmistajan, maahantuojan tai tahon, joka on vastuussa tuotteen aitoudesta ja leimaamisesta. Nimileimat voi tarkistaa osoitteesta: http://www.leimat.fi/fi/

Esimerkkinä, ostin oman sormukseni vintage-liikkeestä, mutta nimileima paljasti sormuksen olevan peräisin helsinkiläiseltä kultasepältä (mikä tietenkin oli iso plussa).

Materiaalitietoa

Mitä rungon karaatimäärät (22k, 18k, 14k, 9k) tarkoittavat? 

Sekä kullan että timanttien pitoisuuksista puhutaan karaatteina, ja tämä voi hämmentää. Mutta kullan kohdalla karaattimäärä tarkoittaa pitoisuutta, ja timanttien kohdalla karaateilla mitataan painoa.

karaatti-kulta

Kullan pitoisuudet ja niistä ilmoittavat leimat koruissa ↑ (timantit.com)

Suurimmalle osalle karaattimäärät tuntuvat olevan hepreaa, ja pelkkä tieto siitä että korussa on kultaa riittää vakuuttamaan korun laadukkuudesta. Mutta moni ei tule ajatelleeksi, että esimerkiksi 9 karaatin kulta tarkoittaa sitä, että korussa on alle puolet kultaa ja loput on muuta metalliseosta – eli siis suurin osa on jotain muuta kuin kultaa. Kaikki alan asiantuntijat eivät edes miellä 9 karaatin ”kultasormusta” kultasormukseksi lainkaan (enkä itsekään).

Toisaalta se, että korussa on muutakin kuin kultaa ei ole itsessään huono asia. Kulta on materiaalina pehmeää, joten muita metalleja yhdistämällä siitä tulee kestävämpää ja tällöin siihen voidaan istuttaa timantteja.

Valkokulta, keltakulta, ruusukulta – mitä eroa? 

(Kelta)kulta – kulta sellaisenaan on väriltään keltaista, josta myös keltakullan väritys tulee.

Ruusukulta/punakulta – metalliseos, jossa on kullan lisäksi käytetty pääosin kuparia punaisen värin tuomiseksi.

Valkokulta – kultaseosta, johon on lisätty valkaisevaksi metalliksi yleensä palladiumia. Valkokulta ei ole ikinä puhtaan valkoista, joten valkokultaiset korut rodinoidaan (pinnoitetaan rodiumilla), joka tuo korulle vaaleana hohtavan pinnan. Rodinointi kuluu ja se on hyvä uusia parin vuoden välein riippuen käytöstä.

Timanttitietoa

Lyhenteet:

ct = timantin karaatimäärä (yhden timantin)

tct = timanttien kokonaiskaraatimäärä (total carat)

”Monikivisissä koruissa voidaan ilmoittaa timanttien yhteispaino, jonka lyhenne useimmiten on tct. (total carats). Jotkut kauppiaat eivät vaivaudu t-kirjaimen käyttöön, vaan ilmoittavat kivien yhteispainon joko ct-lyhenteellä tai täysin ilman lyhennettä. Kuluttajan tehtävä on huomata että paino koostuu useammasta kivestä. Jos näet sormuksessa useampia kiviä, mutta vain yhden painomitan, kysy kivien yksittäisiä painoja.” (www.timantit.com)

IMG_1918

Tässä Sandbergin sormuksessa sen sijaan oli ilmoitettu keskikivi asiakasystävällisesti! 🙂 (Tosin huomaatte, ettei tuossa myyntilapussa ole erikseen paikkaa kokonaiskaraatimäärälle ja keskikiven karaateille, kuten ehkä kannattaisi olla)

Mistä timantin hinta koostuu? 

Paino + hionta + puhtaus + väri

1. Paino (carat)

Timantin paino on varsin yksiselitteinen asia. Se mitataan punnitsemalla irtotimantti eli koruun istuttamaton kivi vaa’alla. Painon mittayksikkö on karaatti (ct.) joka on gramman viidesosa.

timantti(kuva: timantit.com)

2. Timantin hionta

diamond-shape-chart

Yleensä timantin hionnalla viitataan sen muotoon (esim aiemmassa kuvassa BJ viittaa briljanttihiontaan). Kuitenkin itse muotoa tärkeämpää on se, kuinka se on hiottu (eli hyvin vai huonosti). Jos hionta on tehty huonosti, ei valo taitu kivestä optimaalisesti, eli se ei sädehdi kauniisti.

cutcopy1

(kuva Tarini Diamond)

”Hionnan laatu vaikuttaa timantin ulkonäköön kaikista eniten. Tämän vuoksi on valitettavaa, että siihen liittyvät asiat ovat kaikkein tuntemattomimpia, jopa kauppiaiden keskuudessa. Hionnan laadulla ei tarkoiteta käytettyä hiontamuotoa, vaan sitä, kuinka hyvin tietyn hiontamuodon mittasuhteet on valittu ulkonäöltään mahdollisimman loistavan kiven valmistamiseksi, ja kuinka huolellisesti ja symmetrisesti itse hionta- ja kiillotustyö on tehty.

Timantin hionnan laatu vaikuttaa tietyn painoisen kiven halkaisijamittaan. Huonosti hiottu kivi voi näyttää paljon kookkaammalta painoonsa nähden, mutta häviää loistavuudessaan pienemmältä näyttävälle hyvin hiotulle kivelle. Hiojat pyrkivät useimmiten hiomaan raakakivestä mahdollisimman painavan kiven, koska paino on aina ensimmäinen kuluttajalle ilmoitettu tieto kivestä. Koska paino on myös kuluttajan kannalta kaikkein helpoimmin ymmärrettävä tekijä, se on myös usein ensimmäisenä toivomuslistalla.

Jos mahdollista, hioja yrittää säilyttää raakakiven painoa siten, että jokin psykologisesti merkittävä painoraja ylitetään. Tällaisia painorajoja ovat esim. 0,33 ct., 0,5 ct. ja 1 ct. Tämä johtuu siitä, että ihmiset haluavat aina kukkaronsa mukaan vähintään tietyn kokoisen kiven. Kivien arvo hyppää näiden rajojen kohdalla reilusti kysynnän kasvaessa.

Useimmiten juuri ja juuri tietyn painorajan ylittävä kivi on hiottu mittasuhteiltaan surkeaksi. Fiksu timantin hankkija katseleekin kiviä, joiden paino on esim. 0,28 ct., 0,47ct. tai 0,95ct. Vaikka tällainen timantti on hieman kevyempi kuin rajan ylittävä kivi, se on monesti leveydeltään saman kokoinen, paremmin hiottu ja loistavampi.” (www.timantit.com)

3. Timantin puhtaus

”Timantti on muiden jalokivien tapaan luonnontuote, joka esiintyy vain harvoin täysin puhtaana. Kiteen kasvu kestää miljoonia vuosia. Planeettamme aktiivisuuden vuoksi on kovin harvinaista, että kide saa kasvaa ilman häiriöitä tällaisen aikajakson. Kiven sisään voi kiteytyä muita mineraaleja, kuten granaatteja, tai jopa toinen pienempi timantti. Kivi voi myös lohkeilla maapaineen puristuksessa. Tällaisia ”epäpuhtauksia” sanotaan sulkeumiksi. On tärkeää ymmärtää, että kyse ei ole virheistä. Muilla jalokivillä ei olla niin ankaria sulkeumien suhteen. Esimerkiksi rubiini tai smaragdi on puhtaana käytännössä arvoton, koska kivien aitoutta ei pystytä varmasti todistamaan. Koruissa käytetyt timantit ovat pääsääntöisesti varsin puhtaita. Muutamia alimpia laatuluokkia lukuunottamatta sulkeumat ovat niin pieniä, etteivät ne näy paljain silmin tai vaikuta kiven loistoon. Puhtaus onkin ymmärrettävä lähestulkoon kokonaan harvinaisuus- ei varsinaisena laatutekijänä.” (www.timantit.com)

timantti-puhtaus

Tässä karkea esimerkki puhtausluokituksista (www.timantit.com -sivulla tarkemmin) Eli IF on täysin sulkeumaton (= harvinainen/kallis) ja viimeisessä Piquee-tason kivissä ne erottuu paljaalla silmilläkin ilman luuppia (Piquee merkitään joko noin I1, I2, I3 (1 puhtain, 3 epäpuhtain) tai sitten mielestäni tutummin P1, P2, P3.)

Pyydä aina luuppi lainaan sormusostoksilla, koska paljain silmin et todennäköisesti epäpuhtauksia erota. Vaikka toisaalta luupillakaan et niitä erota pienempien kivien kohdalla, ja siksi puhtausluokitukset pienen kivien kohdalla on vähän turhia”Mikään puhtausluokittelujärjestelmä ei vaadi, että pienille timanteille pitää antaa puhtausluokan alaindeksi. Itse asiassa suomalaisten käyttämä Scan.D.N pitää rajana niinkin kookasta kiveä kuin 0,47ct. On varsin huvittavaa katsella mainoksia, joissa myydään 0,02ct:n timantteja puhtausluokituksella VVS1. Kuka yli-ihminen on kyennyt tekemään luokituksen taloudellisesti kannattavalla nopeudella? Miksei kukaan myy vastaavia kiviä luokissa VVS2, VS2 ja SI2? Yksinkertaista – numero 1 myy paremmin.” (www.timantit.com)

4. Timantin väri

”Väriluokittelun voi tehdä riittävän tarkasti vain istuttamattomalle timantille. Istutetulle kivelle voidaan antaa ainoastaan arvio, jonka perusteella hinnoittelun tekeminen on arpomista. Kiven väriä tutkitaan sivulta päin katsoen. Taustan tulee olla puhtaan valkoinen. Luokittelutarkoitusta varten valmistettu päivänvalolamppu on välttämätön. Huoneessa ei pitäisi olla kovin voimakkaita värejä.” (www.timantit.com)

timanttisormus

(kuva timantit.com)

”Olet nyt oppinut, että väriluokittelun tekeminen on aikaa vievää ja tarkkaa työtä. Ymmärrät varmasti paremmin, että halogeenilamppujen alla annetut pika-analyysit eivät voi olla kovinkaan luotettavia. Samoin ymmärtänet, että väriluokat ovat harvinaisuustekijöitä, eikä muutaman luokan välisillä eroilla ole juurikaan tekemistä timantin ulkonäön tai loistokkuuden kanssa. — Osaat ottaa tämän seikan huomioon verratessasi kahden ’samanlaisen’ timantin hintaa.” (www.timantit.com)


Puuh ja lääh. Kuten tästä ”tiiviistä tietopaketista” voi päätellä, voisi tästä aiheesta esitelmöidä tuntikausia. Tässä nyt lyhyenä (tai niin lyhyenä kuin se on järkevää pitää ilman että itse asia kärsii) infona keskeisimmät asiat. Vaikket ihan kaikkea tästä päähäsi kaatanutkaan, toivottavasti sinne tarttui kuitenkin jotain ja esimerkiksi kysymysten esittäminen sormusostoksilla olisi helpompaa. Ainakin tietää, mitä ei tiedä. 🙂

Mutta minkä sormuksen ostaakaan, tärkeintähän on että se saa aikaan niitä sydämentykytyksiä ja on the sormus. 🙂

img_3238

Ja loppuun vielä sniikkipiikki omasta the sormuksesta ❤

hääblogi 2016, hääblogi 2017

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s