Tilinumero vs. Lahjalista

Tilinumero vs. Lahjalista

Häälahja-aihe jatkuu!

(Ensimmäisenä huomautan, että mielipiteet ovat omiani ja asioita jotka itse tekisin. Muut voivat tehdä kuten parhaaksi näkevät. Lisäksi teksti saattaa sisältää sarkasmia.)

Häälahjakeskustelut on hääryhmissä yleensä se aihe, jossa väittelyitä ja riitoja varmimmin tulee. Keskustelu aiheesta menee yleensä seuraavasti:

Morsian nro 1 tulee kertomaan kuinka kippoja ja kuppeja on nurkissa liikaa, joten he ei sellasia halua – siksi kutsun yhteyteen tulee tilinumero. Sitten paikalle tulee morsio nro 2, joka kertoo että vie tilinumeron esittäjille aina tavaralahjan – ihan periaatteesta, sillä lahjansaaja ei saisi koskaan määrätä mitä lahjaksi tuodaan. Ja sitten soppa onkin valmis.

kissatappelu, häät, hääryhmä, riita

Itse oon näissä keskusteluissa yleensä tuo kolmas vasemmalta

Tilinumero?

Ennen omien häiden suunnittelua olisin todennäköisesti laittanut kutsuun pelkän tilinumeron, mutta luin niin monta vauva.fi –keskustelua häälahjoista (ja tilinumeron törkeydestä), että mukauduin ajatukseen, ettei hääparin ole sopivaa toivoa pelkkää rahalahjaa.

En nykyään enää voisi laittaa kutsuun (tai siis info-lehtiseen) pelkkää tilinumeroa. Ja toivon, ettei kukaan muukaan laita sitä tilinumeroa siihen kutsuun, siinä se näyttää todella tökeröltä. Vieraana olen ollut tyytyväinen tilinumerosta, mutta nyt kun omia häitään suunnittelee niin on tietenkin kriittisempi omia valintoja kohtaan.

Tosin ärsytystä tilinumeroa kohtaan voi aiheuttaa myös se latteuksilla kyllästetty rimpsu: ”paras lahja meille olette te ja toivomme vain, että saavutte paikalle. Mutta jos ehkä kuitenkin vaikka mitenkään haluaisitte meitä lahjoa, niin voitte mahdollistaa häämatkamme laittamalla rahaa tilillemme…” -lorua. Kuinka moni oikeasti olisi ihan fine sen kanssa, ettei kukaan sitä lahjaa toisi?

Vaikka kukaan ei näissä rimpsuissa kielläkään tuomasta tavaralahjaa, niin mielestäni suurin osa tarinarimpsuista on kuitenkin sellaisia, ettei vieras kehtaa tuoda tavaralahjaa.

wedding-budget-6

Tilinumeron ehdoton plussa on se, että se on yksinkertainen ilmoittaa vieraille, mutta se jättää vieraille ongelmaksi miettiä, mikä on sopiva summa antaa lahjaksi. Eli suomalaisittain: miten vähän kehtaa antaa, ilman että se on epäkohteliasta.

Vaikka suurin osa varmasti haluaa antaa avokätisen lahjan, kuten itsekin aina olen tehnyt, niin kyllähän rahalahjan antaminen voi olla kiusallista siinä tilanteessa, jos sitä ylimääräistä rahaa ei yksinkertaisesti ole ja tilille pystyisi laittamaan esimerkiksi vain 20 euroa (ja joo, ei minua saajana sillä olisi mitään väliä, mutta antajana olisi).

Moni ratkaisee asian niin, että pyytää lahjaksi rahaa mutta kertoo juhlapaikalla olevan säästöpossun, johon rahaa voi laittaa. Näin kenenkään ei tarvitse murehtia mitä antaa. Periaatteessa idea on toimiva, mutta toisaalta en tiedä. Kyllähän lahjaan on perinteisesti kuulunut se, että saaja tietää keneltä se tulee ja tuollainen anonyymi lahja tuntuu ajatuksena jotenkin nurinkuriselta.

Sopiva summa antaa lahjaksi?

Perinteistä perustelua sopivasta häälahjarahan määrästä (eli, pitää vastata suunnilleen häissä tarjottavan aterian hintaa ja/tai muita kuluja) en allekirjoita, sillä häälahja annetaan  naimisiinmenon kunniaksi lahjana, eikä korvauksena hääjuhlakuluista. Mielestäni tuossa tapauksessa vieraan pitäisi vähintään tietää, millainen menu ja ohjelma häissä on, että osaa maksaa oikein tarjonnan laadun mukaan (joka hääryhmäkeskusteluita seuranneena on todella vaihteleva…)

En myöskään allekirjoita sitä perustelua, että ”häihin menee paljon rahaa, niin onhan se kiva jos lahjarahoilla saa häämatkan”, sillä se kuulostaa siltä, että häälahjarahoilla kustannetaan häät. Mielestäni häihin pitää käyttää sen verran rahaa, mitä on mahdollista ”menettää” ilman mahdollisia häälahjarahoja.

Top-nine-Best-Honeymoon-Destinations

Tosin ”pettymyksen minimoinnin” kannalta ymmärrän rahatoiveen. Vaikka toki jokaista lahjaa arvostamme, niin joku lahja voi aiheuttaa pettymystä. Siis sellainen, ettei lahjan antajaa ole tippaakaan kiinnostanut miettiä mitä lahjaksi antaa ja lahja ei ole yhtään meille ajateltu, tai on jopa ”törkeä” (esim vinkkinä joku lasten potkupukusetti). Toki onneksi suurimpaan osaan näistäkin varmaan osais suhtautua huumorilla.

Mutta jos tiedossa ois suvun harrastavan yleisesti huumorilahjoja, niin kyllä siinä vaiheessa itsekin saattaisin runoilla jonkun lorun rahalahjatoiveen kylkeen. Raha on aina rahaa, ja riippumatta sen summasta se harvemmin aiheuttaa sellaista ”siis tällainen lahja, eikö ne yhtään tunne meitä?!” -fiilistä.

Mielestäni pelko siitä, että no sitten kaikki tuo turhia maljakoita, jos ei laita sitä ”paras lahja olette te, mutta jos haluatte muistaa- rimpsua” on turha. Aina niitä rahalahjoja on tuotu, ilman että siitä tekee hirveän numeron ja ”kieltää” tavaralahjat. Ja vaikka tilinumeroa ei olisi, niin silti moni toisi sen setelin hääpaikalle kirjekuoressa, sillä aina rahalahjoja on annettu. Ei se rahalahja ole mikään uusi keksintö, vaikka moni niin tuntuu kuvittelevan.

”Satakunta vuotta sitten morsiamen tanssittaminen rahasta oli sangen suosittua. Tanssittaja sai lisäksi ehkä ryypyn palkakseen. Raha pantiin lautaselle tai tuoppiin, Kannaksella morsiamen esiliinantaskuun.”

”Pohjois-Pohjanmaalla noudatettiin näyttävää tapaa: rahan lahjoittaja piti tanssiessaan morsiamen kättä ylhäällä seteli sormien välissä tai kolikko hampaissaan, että kaikki varmasti näkivät kuinka suuren summan hän antoi.”

häälahjaperinteitä lisää täällä

Lahjalista?

Toki lahjatoiveet voisi olla kokonaan ilmoittamatta, mutta en kannata sitäkään, sillä kuitenkin vieraat tuskailevat asian kanssa ja ostavat lopulta jotain ylihintaista ja turhaa hääkrääsää varustettuna Iittalan tarralla. Tai sitten soittavat hääparin lähipiirin läpi selvittääkseen lahjatoiveet, eli joutuvat turhaan näkemään ylimääräistä vaivaa.

Vaikka ois kiva, että vieraat pohtii meidän häitä yhtä paljon kuin me itse ja innosta hihkuen keksii meille persoonallisia lahjoja, niin todennäköisesti suurin osa vieraista tuskailee sen kanssa, että mitä hittoa niille voi viedä kun se Hennakin on niin tarkka kaikesta. Joten vieraita helpottaaksemme – ja 10 Aalto-maljakon varalta – teemme lahjalistan lahjalista.net -sivuille. Lahjalistan alkuun kuitenkin teemme selkeän maininnan, että lahjalista on vain vinkiksi ja myös sen ulkopuolelta saa tuoda halutessaan mitä tahansa.

Lahjalista kutsun ohessa tuntuisi tökeröltä, mutta onneksi senkin voi hoitaa nykyaikaisesti. Lahjalistamme tulee nettiin hääinfosivuillemme (emme siis lähetä kutsun mukana perinteisiä infoja kuin muutamille vanhemmille ihmisille, joilla ei internetiä ole). Nettisivuilla lahjalista ei ole liian silmille hyppivä, mutta kuitenkin selkeä, eli vieraiden ei tarvitse soittaa kaikkia kaasoja läpi kysyäkseen lahjatoiveita.

Lahjalista.net -vaihtoehdossa on etuna myös se, että sivuille saa aika laajan skaalan eri vaihtoehtoja eri hintaluokissa, eikä ne ole sidottuja tiettyyn merkkiin tai tavarataloon (esimerkiksi vertailuna vaikka Stockmannin lahjalista). En tosin itse ole tätä lahjalistaa käyttänyt, joten toivotaan että käytäntö on yhtä toimiva kuin miltä se kuulostaa 🙂 Aiheesta tuli taas kilometripostaus, niin jätän lahjalistan sisällön seuraavaan postaukseen!

Koska moni lukee tätä maanantaiaamun bussissa, niin (mahdollisimman) hyvää viikkoa kaikille ❤

hääblogi 2016,

hääblogi 2016, hääblogi 2017

Kuvat 1 2 3

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s