Hot or not: morsiamen luovutus/saattaminen

Hot or not: morsiamen luovutus/saattaminen

alttarille saattaminen

pinterest

Hot or not -juttusarja jatkuu hääperinteiden läpikäynnillä. Viimeksi käsittelin huntuperinnettä ja seuraavaksi käsittelyssä morsiamen luovutus/saattaminen. Aluksi vähän aiheen taustaa ja sen jälkeen oma mielipide asiaan. 🙂

Morsiamen luovutus/saattaminen:

Taustaa: ”Morsiamen luovutus” juontaa ajasta jolloin nainen oli omaisuutta. Isä oli tyttärensä isä, mutta myös ”omistaja”. Tyttärensä avioliiton myötä hän luovutti tyttärensä uudelle ”omistajalle” (lainaus täältä).  Tällöin luovuttajana toimi morsiamen isä tai joku muu miespuoleinen lähisukulainen.

Nykyään on hääpari hyvin usein jo asunutkin yhdessä ennen häitä, eikä morsiamen luovuttamisella (saattamisella) sinänsä ole muutenkaan minkäänlaista symbolista saati lainopillista merkitystä. Onpahan vain mukavan näköinen tapa ja monen isukin unelma. Mikäli romanttisen tavan lisäksi tarvitsee jonkun symbolisemman syyn, niin sehän voisi olla vaikka yhden elämänvaiheen päättyminen ja toisen alkaminen.

Nykyään onkin parempi puhua morsiamen ‘luovuttamisen’ sijasta morsiamen saattamisesta. Sillä ei ole mitään väliä, vaikka hääpari olisi asunut jo 10v. yhdessä ja lapsiakin olisi tila-autollinen, hänet voidaan silti saattaa. Useimmiten saattaja on nykyäänkin isä, mutta saattaja voi olla myös äiti, kasvattaja, veli tai vaikkapa kummi” (lainaus täältä).

Mitä mieltä?

Vaikka saattaminen on nykyään vain traditio ilman symbolista merkitystä, niin tietäen tuon saattamisen taustat, tuntuu perinteen noudattaminen omasta mielestäni ristiriitaiselta. Näenhän itseni kuitenkin vahvana ja itsenäisenä naisena. 😉 Mielestäni yksinkertaisesti on paljon ”tyylikkäämpi” ratkaisu, että hääpari kulkee yhdessä tasaveroisina alttarille. Mielestäni se osoittaa sellaista tietynlaista kypsää suhtautumista avioliittoa kohtaan. Varsinkin nämä ”yhdessä kymmenen vuotta, viisi lasta, toinen avioliitto ja silti isä yhäkin saattaa” -ratkaisut tuntuvat mielestäni erikoisilta (toki jokainen tehköön kuten parhaalta tuntuu).

dont-think-too-much

lähde

Kun itse olen ollut muiden häissä, en tätä asiaa ole siinä tilanteessa tietenkään miettinyt. Vasta nyt kun itse suunnittelee omia häitään, tulee näitä asioita ja yksityiskohtia pohdittua enemmän. Ehkä liikaakin. 😀 Mutta mietin kyllä aina kaiken aika tarkkaan, en halua tehdä asioita vain ”siksi, että muutkin”; eikä siksi, että haluaisin olla jotenkin erilainen. Vaan lähinnä siksi, että en tykkää tehdä asioita jos en näe niissä mitään ”järkeä” tai ne ovat jotenkin epäloogisia. Varmasti helpommalla pääsisi, kun ei vaan miettisi. 😀 Mutta puolustukseni, tällä pohdinnan määrällä tarvitsee harvoin asioita harmitella jälkikäteen!

Ennen varsinaisen häähössötyksen ja -pohdintojen alkamista pidin itsestäänselvänä, että kuljemme Juhon kanssa alttarille yhdessä – eli Juho ei siis odottaisi alttarilla minua, vaan kävelisimme koko matkan alttarille vierekkäin alusta saakka. Ehdin jo isällenikin tästä sanoa, joka oli hieman pettyneen oloinen asiasta. Tuolloin tosin ajatuksena oli, että kävisimme aiemmin maistraatissa ja juhlapäivänä olisi siunaus. Mielestäni olisi ollut jotenkin pöhköä, että olemme jo naimisissa, mutta silti isäni saattaisi minut alttarille.

Mutta alkuperäisestä negatiivisesta suhtautumisesta huolimatta, olen alkanut empimään. 😀 (Olen morsian ja voin aina muuttaa mieleni, ja mitä näitä kliseitä nyt olikaan.) Mielipidettä olen muuttanut ihan jo sen takia, että Juho toivoo näkevänsä minut vasta alttarilla (vai onko siviilivihkimisessä edes alttaria?) Jos kulkisimme alttarille yhdessä, silloin hääkuvat (ja first look -kuvat) olisi voinut ottaa ennen vihkimistä. Ja jos ottaisimme kuvat ennen vihkimistä, niin mielestäni siinä vaiheessa olisi enää turha palata siihen, että mies odotteleekin alttarilla morsianta, kerta toisemme olemme jo nähneet.

Mutta jos ajatellaan saattamista vain perinteenä, niin onhan se kuitenkin kiva juttu. Vai mitä mieltä alemmasta kuvasta?

isäjatytärluovutus

klik

Tuossa hetkessä on varmasti ihan oma tunnelmansa. Uskon, että isänikin toivoisi pääsevänsä saattamaan, vaikka ei ole suoraan sanonut. Olisihan se myös tavallaan kunnianosoitus hänelle. Lisäksi mietin harmittaisiko se myöhemmin, jos en tee näitä kaikkia mahdollisia hääkliseitä (huntu, saattaminen, jne)? 😀 Ehkä siis päädytään johonkin epämääräiseen kompromissiratkaisuun, jossa isäni saattaa alttarimaton päähän ja jatkamme siitä Juhon kanssa yhdessä. Joka tapauksessa puoliväliin Juho ainakin tulee.

Meille ei siis tule kirkkovihkimistä, vaan tilaisuus on taidemuseon juhlasalissa, joten siinä mielessä sen ei ihan perinteiden mukaan tarvitsisi mennä. Ehdotin vitsillä sitäkin, että ehkä minä odotan alttarilla ja Juho tulee äitinsä kanssa. 😀 Siinä sitä sukupuolisensiitiivisyyttä, mitä me aina peräänkuulutetaan, hah.

Eikä tuo Juhon saattaminen nyt ihan vitsi edes ollut, jos Juho haluaisi niin kyllä se mulle passais. 😀 Mielestäni sekin on vähän pöhköä, että sulhanen odottelee yksin siellä alttarilla statistina, kunnes ”päivän päätähti” saapuu, joten ei tuokaan pöllömpi idea olisi. Mutta ehkä me ei kuitenkaan ihan niin edelläkävijöitä olla. 😉

alttarille

Mother & Son Walk

”Groom walks his mother down the aisle before waiting at the altar. A very popular tradition in France this is a really lovely gesture to honour a mother as well as soften the hearts of your guests.” (klik)

Yksi vaihtoehto olisi tietysti se, että saattajanani on joku muu kuin isäni. Esimerkiksi äiti, sisko, ystävä. Mutta en ehkä siihen näe tarvetta. Jos joku minut saattaa, niin kyllä isäni näen siinä tehtävässä. Mutta mietitään mietitään. 🙂

Mites siellä: saattaminen hor or not? Joko on asiaa tullut mietittyä?

banner(5)

Ps. Nyt kun lukee tätä omaa postausta, niin eihän näissä eipäs juupas -pohdinnoissa ole mitään logiikkaa, hahaa.

Advertisements

22 kommenttia artikkeliin ”Hot or not: morsiamen luovutus/saattaminen

  1. Tämä on yksi perinteisistä traditioista, joka on mielestäni (meidän häissä) itsestäänselvyys. Vaikka itsenäinen nainen olenkin, niin haluan ehdottomasti isäni saattavan minut alttarille. Ollaan tästä jo puhuttukin ja isää ehkä vähän jo jännittääkin. Ja kuten olitkin kirjoittanut teidän kohdalla (ainakin sulho toivoo), myös meillä on niin, että sulhon kanssa nähdään vasta alttarilla.

    Ymmärrän mielipiteesi, koska teillä avioliittoon siunaus ei tapahdu perinteisesti kirkossa. Mutta toisaalta teilläkin varmaan pieni ”kävely” ns. alttarille, joten ehkä joku saattaja olisi kiva olla. Jos taas päädytte kävelemään yhdessä, niin siinä tapauksessa kannattaa ehkä ottaa ne First Look kuvat 🙂

    Tykkää

    1. Luulenpa, että mekin siihen taivutaan, mitä lähemmäksi häät tulee niin sitä enemmän olen alkuperäistä ajatusta alkanut empimään 😀 Ja tosiaan painaahan Juhonkin sana tässä yhtä paljon kuin omani. Mutta hyvä, että teille on tämä selvä niin vältytte tällaisilta turhilta pohdinnoilta. 😀 Oletko jo miettinyt, että saattaako isäsi ihan alttarille saakka? 🙂

      Ja tarkennuksena vielä, meillä on avioliittoon vihkiminen – ei siunaus. 🙂

      Tykkää

      1. Varmaan saattaa melkein alttarille saakka ja sitten Mika tulee vastaan. Olen myös miettinyt, että siinä olisi kiva vielä halata isää, mutta menee ehkä liian kliseiseksi 😀

        Tykkää

  2. Lukiessani tätä, tulin vain varmemmaksi siitä, että iskä saattaa mut alttarille. Laitoin hänelle viestin, että saattaisko mut alttarille hääpäivänä. Iskä on kyllä niin tunteellinen, että se varmaan vollottaa koko matkan.. noh, ehkä minäkin 🙂

    Jotenkin ajattelen, että tämä asia on kunnia-asia isälleni ja vaikka en ihan perinteisimmästä päästä olekaan, niin tämän asian haluan hänelle suoda kuitenkin. Olen vanhin tytär meidän perheessä ja ollut aina hyvin itsenäinen, mutta silti iskä on mulle rakas ja haluan, että hän pääsee tärkeään rooliin meidän hääpäivänä!

    Ja luulen, että salaa hänkin pettyis jos ei pääsis mua saattamaan 😉

    Tykkää

    1. Haha hyvä, että nämä omat pohdinnat selventää ainakin muiden ajatuksia jos ei omiani. 😀 Mutta hyvä, että päätös syntyi! 🙂 Oliko niin, ettet asiaa ollut vielä lainkaan ajatellut vai olitko miettinyt joidenkin vaihtoehtojen väliltä asiaa?

      Tykkää

      1. No itse asiassa oltiin vaan mietitty, että mitenköhän tehdään mut en ollut pohtinut asiaa sen kummemmin. En kyllä edes kysynyt sulhasen mielipidettä asiaan enkä oo vieläkään muistanut sanoa, että iskä saattaa alttarille. Luulen, että hän on niin perinteinen, että haluaisikin isäni saattavan minut 🙂

        Tykkää

  3. Minäkin haluan ihan ehdottomasti, että isäni saattaa minut alttarille, olen kuitenkin vähän sellainen isän tyttö edelleen. Mikko kysyi isältäni myös ”lupaa” kosintaan. 🙂 (toki olisin suostunut ilman lupaakin, mutta kaunis ele :D) Pidän tätä alttarille saattamista itse enemmän kunniatehtävänä isälle, kuin perinteiden mukaisena luovutuksena.
    Me päädyttiin siihen että otetaan kuvat jo ennen vihkimistä joten jossain määrin idea alttarilla odottamisesta katoaa kun onkin jo nähty, mutta tästä perinteestä pidän silti kynsin hampain kiinni 😀

    Teille varmasti sopii tähän monenlainenkin vaihtoehto, kun sitä varsinaista alttaria ei ole niin ehkä saattamista ei edes odoteta. Kaikki vaihtoehdot ovat varmasti yhtä hyviä 🙂

    Tykkää

    1. Meilläkin Juho kysyi isältäni kättäni, sen kyllä ajattelin kauniina eleenä (enkä kauppatavarasta sopimisena :D) En tiedä miksi tämä asia on tuntunut itsestäni jotenkin erilaiselta, vaikka samasta asiastahan siinä on pohjimmiltaan kyse. (Hyvä kun otit asian esille, en ollut asiaa ajatellutkaan.)
      Mutta tottahan se on, että kyse on kunniatehtävästä isälle. Ehkä täytyy mennä hattu kourassa isälle sanomaan, että mietinkin tätä uusiksi… 😀

      Tykkää

  4. Mulla on ollut ihan samanlaisia epäloogisia pohdintoja! Paitsi että itse olen satavarma, että perinteistä tyyliä – isä saattaa morsiamen – en halua noudattaa. Ihan tuon perinteen taustan vuoksi, sekä sen takia, että onhan se tosiaan hassua, että morsian on ”päätähti”, jota kaikki odottavat ja sulhasen saapumisessa ei ole mitään ”spektaakkelia”.

    Meille tulee myös siviilivihkiminen juhlapaikalla, joten senkään takia en ole edes varma, onko tilassa mahdollista kenenkään saattaa ketään. Mutta jos meille tulee saattamisia, niin haluaisin molempien kävelevän ”alttarille” omien vanhempiensa kanssa; siis ensin sulhanen vanhempiensa kanssa ja sitten minä omien vanhempieni kanssa. (Idea lainattu suoraan Frendeistä, Chandlerin ja Monican häistä.)

    Toisaalta olen myös miettinyt, että valokuvaaminen olisi järkevintä hoitaa ennen vihkimistä, vaikka se vähän syökin ”hääkuvien” ideaa, kun eihän niissä sitten olla vielä naimisissa (:D). Tällöin minustakin olisi hassua, että sulhanen odottelisi morsianta alttarilla, jos on jo joka tapauksessa nähty valokuvauksessa!

    Jos sun pohdinta oli olevinaan sekavaa, niin tässä sitä sekavuutta vielä lisää 😀 PS. Ihana tuo toteamus ajattelemisen aiheuttamista ongelmista – story of my life 😀

    Tykkää

    1. Haha kiitos kommentista!! 😀 Ehkä tää pohdiskeluni ei olekaan niin outoa ja epäloogista kuin ajattelin, kerta joku muukin on samoilla raiteilla asian suhteen ja ymmärtää asian. Tuo teidän mahdollinen ratkaisu kuulostaa hyvältä ja toimivalta. 🙂 (Ja Frendit on aina hyvä juttu.) Tosin meillä tuo ei toimisi, olen niin vähän ”äidin tyttö” kuin mahdollista, joten tuo ratkaisu tuntuisi lähinnä kiusalliselta. Mutta Juho sen sijaan on aika ”äidin poika” ja minä enemmän ”isän tyttö”, että Juho äitinsä saattamana ja minä isäni saattamana voisi oikeasti ollakin vaihtoehto (jos Juho siihen suostuisi). Mitä mieltä teillä on sulho on ollut tästä ratkaisusta?

      Ja mun mielestä ei ole mitään outoa ottaa hääkuvia ennen vihkimistä. Tosin itse en osaisi laittaa kuvaan vihkisormusta, se tuntuisi epäloogiselta. Ennemmin muistelisi vuosien kuluttua kuvista näkyvää odotusta ja innostusta siitä, että kohta ollaan naimisissa. 🙂 Aivan yhtä tärkeitä ne kuvat olisivat silloinkin.

      Tykkää

      1. Niin joo, itselläni on vielä tuokin, että olen kyllä läheisempi äidin kuin isän kanssa, mutta en niin paljon, että kehtaisin pelkästään äidin pyytää saattamaan 😀 Meillä onneksi sulholle on aikalailla ihan sama miten tehdään, ainakin sellainen kuva on jäänyt kun olen asiasta kysellyt. Viikolla katottiin juuri How I met your mother’n viimeistä tuotantokautta, jossa puhuttiin juuri tästä kuinka sulhanen on häissä kuitenkin vähän sivuroolissa, ja sulho ainakin vitsillä oli myös pahoillaan tästä epäreiluudesta 😀

        Enkä siis varsinaisesti tarkoittanut, että valokuvaaminen ennen vihkimistä olisi outoa (nykyään taitaa mennä aika 50/50 ennen/jälkeen), mutta itseäni ehkä vaivaisi, että ne eivät ole ”aitoja hääkuvia”, vaikka silti tärkeitä varmasti 😀 Taas sitä liikaa ajattelemista… Tietysti tämän voi ratkaista sillä, että ottaa pääosan valokuvista ennen vihkimistä ja sitten sen jälkeen pari ”oikeaa” potrettia 😀

        Tykkää

      2. No mutta tuohan kuulostaa hyvältä ratkaisulta! 🙂 Ja tosiaan, en usko että vuosien päästä enää tulee mietittyä edes sitä, mikä kuvista on ”aitoja” ja mitkä ei 🙂

        Tykkää

  5. Itse olen myös pohdiskellut tätä luovuttamis/saattamisasiaa ja se pieni feministi pääni sisällä kyllä vastustaa aika hanakasti kyseistä perinnettä.;) Olen kuitenkin päättänyt, että jos minun saattaminen on isälleni tärketä, niin se hänelle sallittakoon. Toisaalta isäni ei myöskään vielä tiedä, että pappi ei todennäköisesti tule vihkimään meitä, joten voi olla ettei hän pidä saattamista soveliaana ei-kirkollisissa häissä (isäni on melko vanhanaikainen). Tiedän, että tätä ei ehkä pitäisi sanoa ääneen, mutta pidän myös hieman hassuna sitä, että isä saattaa yli kolmekymppisen tyttärensä alttarille. Mutta tämä on siis vain oma fiilikseni omia häitäni miettiessäni, en usko että kiinnittäisin asiaan mitään huomiota muiden häissä. Itse kävelisin mieluiten yhdessä sulhasen kanssa, mutta hän joskus mainitsi, että haluaisi odottaa minua ”alttarilla”. Valokuvat olisi varmasti yksinkertaisinta ottaa jo ennen vihkimistä joten luulen, että päädymme tähän vaihtoehtoon.

    Tykkää

    1. En ole itse asiassa ajatellut meidän häitä ja noudattamiamme perinteitä siltä kannalta, että meillä ei ole kirkollinen vihkiminen (siis huntu, saattaminen, jne). Nyt rupesin miettimään, että kokeekohan muut nämä asiat jotenkin epäsoveliaiksi, hmm 😀 No ehkä ei pidä liikaa miettiä!

      Ja itsellänikin on aika isokin feministi tuolla pään sisällä, mutta huomaan, että näissä hääasioissa sekään ei kyllä tiedä mitä pitäisi tehdä. 😀

      Miielestäni kaikki hääjärjestelyihin liittyvät asiat saa sanoa ääneen; tuopahan mukavaa vaihtelua siihen yksoikoseen käsitykseen häänormeista. 🙂

      Tykkää

      1. Ei kukaan muu varmastikaan pidä saattamista ei-kirkollisissa häissä epäsoveliaana. Itsekään en ajattele ollenkaan niin, että nämä kaksi eroaisivat jotenkin toisistaan siinä, mitä perinteitä ”saa” noudattaa. Oma isäni on vain niin vanhanaikainen, että saattaisi ajatella näin tai sitten ei, en ole vielä kysynyt.:D

        Tykkää

  6. Vaikka yleensä minua ärsyttää kaikki naisia miehiä ”alempaan” asemaan asettavat (hää)perinteet ja tällä morsiamen luovutuksellakin sellainen historia on, niin jotenkin tämä ei minua ärsytä yhtä paljon kuin muut. Jotenkin tällä luovutuksella on ehkä nykyään juuri se ”saattamis”-idea ja se on perinteenä kaunis isän ja tyttären välinen juttu. Kuten sanoit, se on aika kiva perinne ja siinä on oma tunnelmansa 🙂 Minä haluaisin sen ehdottomasti omiin häihini (paitsi että ärsyttää jo nyt kun mietin, kuinka paljon äitini kuitenkin vollottaa kirkossa, vaikka kyseessä on iloinen juhla:D ).

    Tykkää

    1. Haha, no ehkä ne vollottavat äidit on myöskin aikamoinen hääperinne, ja sellainen joka ei varmasti ikinä vanhene. 😀

      Jos meillä olisi kirkkovihkiminen, niin todennäköisesti en tätäkään saattamista/luovuttamista ajattelisi näin paljon, kirkkoon se kuitenkin tavallaan ”kuuluu”. Ehkä jos olisi jotain muita poikkeavia perusteita (toinen avioliitto, lapsi tms), niin sitten tätä saattaisin pohtia kirkkovihkimisen kohdallakin enemmän. 🙂

      Tykkää

  7. Me mentiin yhdessä alttarille, kun minulla ei ollut saattajaa. Ajattelimme että olisimme kävelleet yhdessä alttarille joka tapauksessa. No nyt kun meillä on oma pieni tytär niin uskon että mieheni hänet haluaisi saattaa vaikka maailman ääriin. Itse ei tullut ajateltua miten tärkeitä lapset ovat vanhemmille, mutta nyt kun silmät ovat avautuneet niin näkee meidän omat vanhemmat ihan eri tavalla. Antaisin nyt saattaa, jos olisi mahdollisuus. Lapsen antama huomio vanhemmille on enemmän kuin voi arvata.

    Tykkää

    1. Olipa kauniisti sanottu 🙂 Totta tuokin kyllä on, täytyy ajatella myös sen mahdollisen saattajan näkökulmastakin. Kiitos kommentista, mukava lukea kommentteja häät jo kokeneen näkökulmasta.

      Tykkää

  8. Meillä on häät ensi vuonna elokuussa, oikein mielenkiinnolla olen seurannut tätä sinun blogiasi ja suunnitelmien edistymistä. Olen saanut myös muutamia oikein hyviä ajatuksia.
    Yllä olevaan liittyen, minulle ei ole muuta vaihtoehtoa kun se, että isäni saattaa minut alttarille. Vaikka häissä on kyse minusta ja tulevasta miehestäni niin tässä asiassa kyse on vain ja ainoastaan minun isästä ja minun tunteista häntä kohtaan. Tiedän, että tuo tehtävä tulee olemaan hänelle iso asia, se oli ensimmäinen asia jonka hän sanoi kun kerroimme menevämme naimisiin. Ja kun mietin mikä merkitys hänellä on ollut minun elämässä niin haluan kävelllä tuon pienen mutta ison matkan hänen vierellään. Isäni, joka on aina ollut läsnä, on aina auttanut ja tukenut. Minulle tällä asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa että olisin jonkun omaisuutta, tai pieni heikko nainen joka pitää luovuttaa. Päin vastoin, haluan juhlistaa hetkeä kävelemällä sen henkilön vierellä, joka kasvatti minusta itsenäisen, järkevän ja elämänmyönteisen naisen jolla on mahdollisuus mennä naimisiin sen unelmien miehen kanssa.

    Tykkää

    1. Moikka! Kiitos ihanasta kommentista, tuollaiset kehut on kyllä tään bloggauksen parasta antia. Tosi kiva kuulla, että on auttanut muitakin 🙂

      Nää häihin liittyvät asiat (ja varsinkin perinteisiin liittyvät) jakaa kyllä niin mielipiteitä. Sulla on kyllä tosi perusteltu mielipide tähän saattamisasiaan ja se on tietenkin hyvä. Pääasia, että jokainen tekee niinku hyvältä tuntuu. Ja tuossa oli kyllä monta hyvää pointtia itsellenikin, erityisesti tuo ”haluan juhlistaa hetkeä kävelemällä sen henkilön vierellä, joka kasvatti minusta itsenäisen, järkevän ja elämänmyönteisen naisen jolla on mahdollisuus mennä naimisiin sen unelmien miehen kanssa” kohta. Antaa ajattelemisen aihetta itsellenikin tähän asiaan. 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s