Eipäsjuupas: vihkiminen

Eipäsjuupas: vihkiminen

9 kuukautta odotusta –postauksessa mainitsin, että yksi isoimmista avoimista kysymyksistä on se, tuleeko meille juhlapäivänä siunaus vai vihkiminen. Päätöstä ei ole oikeastaan tarvinnut edes pohtia, koska alkaa tuntua itsestäänselvältä, että meille tulee vihkiminen. (Juho ei siis kuulu kirkkoon, siksi asiaa on pitänyt miettiä tavallista enemmän.) Paikka molemmissa on sama, eli Joensuun taidemuseon juhlasali (esittelypostaus täällä).

1_JOENSUU_5_12_2012_pekka_piiparinen

juhlasali

klik

Ajatuksena siunauksen valinnassa oli se, että se on luonteeltaan hengellisempi ja vaikka en himouskovainen olekaan, niin jotenkin vihkimiseen kaipaa tiettyä ”vakavuutta” ja hengellisyyttä. Ja olisihan se ollut 200 euroa edullisempi ratkaisu, joten siksikin siunaus oli ensimmäinen vaihtoehto. Mutta, ei näistä kumpikaan ole niin merkittävä tekijä, etteikö vihkimisen plussat päihittäisi näitä.

Vihkimisen plussia ovat muun muassa:

  • Vihkikaavasta omanlainen: Ensimmäinen ”ongelma” siviilivihkimisen suhteen oli se, että onko se jotenkin persoonaton ja kuiva. Virallinen siviilivihkimisen kaava on todella simppeli ja kestää noin minuutin, mutta vihkijä johon olimme yhteydessä totesi itsekin, että virallisen vihkikaavan ollessa harmittavan lyhyt kannattaa siihen lisätä peroonallisuutta omilla jutuilla (jotka etukäteen annamme). Eli pelko siitä, ettei vihkijä suostu sanomaan ylimääräistä vihkikaavan ulkopuolelta oli turha! 🙂 (Mutta tämä kannattaa varmistaa omasta maistraatista, kaikki eivät suostu puhumaan ylimääräistä.)
  • Tilaisuudesta kokonaisuutena omanlainen: Ei tarvitse miettiä virsiä tai sitä onko sisältö ”tarpeeksi hengellinen”. Musiikkiesitykset tai kappaleet voivat olla sellaisia kuin itse haluamme ja voimme lisätä vihkimiseen omia juttuja perinteistä välittämättä.
  • Ja tärkeimpänä: saadaan kaikki vieraat todistamaan sitä virallista ”tahdon”-hetkeä ja osaksi sitä. Vaikka tuskin kukaan vieraista tunnistaisi (niin halutessamme) tilaisuuden olevan siunaus eikä vihkiminen, niin itsellemme on tärkeää, että se on todellakin se oikea vihkiminen, eikä tarvitse leikkiä kyseessä olevan sellainen.
  • Eikä nyt tarvitse miettiä sitä millon käymme maistraatissa tai mitään muutakaan siihen liittyvää. Tai onko hölmöä viettää hääjuhlapäivää edeltävä yö erillään, kun ollaan jo naimisissa. Tai sitä onko tilaisuus jonkun mielestä jotenkin ”vähäpätöisempi” kun kyseessä on vain siunaus; tällaisia turhia asioita mietin jo nyt, mitenhän olisi ollut sitten lähempänä hääpäivää.

Maistraattivihkijä virka-aikojen ulkopuolella maksaa siis 200 euroa + matkakulut, mutta matkakuluja ei ainakaan tämä meihin yhteydessä ollut vihkijä kuulemma veloita keskusta-alueen ollessa kyseessä. Vaikka 200 euroa on taas lisää budjettiin, ei se (hah, yllättäen) haittaa. Vihkiminen on kuitenkin se päivän pääasia, joten mielellämme maksamme siitä, että siitä tilaisuudesta tulee oikeasti sellainen kuin haluamme. (Ja täytyy sanoa, olen tarkistanut budjettia, ja todennäköisesti se jää kevyesti alle 10 000 euron – jee!)

Ja jos joku nyt hätäilee, että mites se sulhasen mielipide, niin Juholle ei asialla ole niin merkitystä – pääasia ettei mikään tapahdu kuulemma kirkossa. Vaikka kyllä Juho siitä kysyi, että jääkö minua harmittamaan, etten ”saa” kirkkohäitä. No ei haittaa, pääasia että päästään jossain naimisiin. Se, että tilaisuus on muuten mahtava on sitten vaan plussaa! 😀

Ja miksi ei kirkkovihkimistä?

Siunausta meille ei siis näillä näkymin tule hääpäiväksi, mutta käymme sen varmasti ottamassa myöhemmin vaikka kahden kesken. Ihan ensimmäinen ajatus vihkimiseemme liittyen oli se, että meidät vihittäisiin Juhon kanssa kahdestaan (tai lähipiirin kesken) Kolin huipulla ja siunaus olisi myöhemmin hääjuhlapäivänä. Mutta koen kuitenkin tärkeäksi sen, että kaikki vieraat pääsevät osalliseksi vihkimiseen. Ehkä me otamme siunauksen Kolin huipulla myöhemmin kahden kesken. 🙂 Vaikka Juho ei kirkkoon usko samalla tavoin kuin itse, niin koen sen itselleni kuitenkin merkitykselliseksi. Eikä siunausta varten Juhon tarvitse kirkon oppeihin uskoakaan, eihän siinä mitään vannota.

koli

tunnin ajomatkan päässä nämä maisemat (lähde)

Eikä tosiaan se olisi ollut meille vaihtoehto, että Juho olisi liittynyt kirkkoon häiden ajaksi (tosin olisi pitänyt käydä myös kaste ja konfirmaatio, koska ei ole kirkkoon ikinä kuulunut). Mieleni tekisi moraalisaarnata aiheesta enemmänkin, mutta en taida viitsiä – jokainen tehköön kuten parhaalta tuntuu. Mutta en itse ymmärrä sitä, että kirkkovihkiminen on saatava vaikka niin, että liitytään hetkeksi kirkkoon ja erotaan sitten (vaikka tämä todella suosittu ratkaisu tuntuu olevankin). Olisihan se ollut meillekin helpoin ratkaisu, mutta oma moraalini ei sitä sallisi. Ja kokisin vähän pöhköksi, että Juho vannoo avioliittoa Jumalan edessä – johon ei edes usko, ei mielestäni olisi kovin painavia sanoja. Itse ehdottomasti kannattaisin yleistä Euroopan mallia, jossa avioliitot solmittaisiin siviilivihkimisenä ja sen lisäksi saisi halutessaan siunauksen. Onhan avioliitto kuitenkin juridinen tapahtuma.

Rehellisesti sanoen hieman jännittäää se, kuinka siviilivihkimiseemme suhtaudutaan, vanhempi väki ei välttämättä osaa suhtautua siviilivihkimiseen samalla tapaa kuin nuorempi väki, tai ota sitä esimerkiksi yhtä tosissaan. Enkä itsekään ole ollut muissa kuin kirkkovihkimisissä/-siunauksissa, joten uutta se on itsellenikin. (Jännitystä lisäävät esimerkiksi nämä tällaiset keskustelut.) Mutta turha sitä on murehtia, meidän päivä, avioliitto ja häät.

Vihkimisen sisällöstä kerron seuraavassa postauksessa. 🙂

banner(2)

Advertisements

8 kommenttia artikkeliin ”Eipäsjuupas: vihkiminen

  1. Kuulostaa hyvin perustellulta ja pohditulta ratkaisulta. Ja onhan tuo taidemuseo tilana uskomattoman juhlava ja arvokas! Mukava kuulla, että vihkimiseen saa persoonallisuutta kehiin, sillä onhan se peruskaava todella lyhyt ja ehkä hivenen karu 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista 🙂 No joo on tuota kieltämättä tullut pohdittua, tosin vieläkin pientä epävarmuutta asian suhteen on (lisäsin aiheesta kappaleen postauksen perään). Mutta olen kyllä kieltämättä aivan ihastunut tuohon ympäristöön ja siihen mielikuvaan, minkälainen vihkiminen tuossa paikassa voisi olla 🙂

      Tykkää

      1. Luin viimeisen kappaleen. Meitä on moneen junaan, mutta kuvittelisi, että nykyään siviilivihkiminen on niin yleistä, että sen merkitys on jo yleisesti tunnettu. Että se on juridisesti aivan yhtä vedenpitävä (tietyllä tavalla jopa enemmän, kun vihkimisen suorittaa valtion edustaja) kuin papin suorittama vihkiminen.

        Omassa lähipiirissäni lähes kaikki ovat ottaneet siviilivihkimisen (parin viime vuoden aikana). Kannattaa vain infota ihmisiä hyvin ja selkeästi etukäteen asiasta, että ei tule väärinymmärryksiä. Tuo vauva.fi sivusto sai lähinnä pyörittelemään päätä.

        Tykkää

      2. No niin totta! Osaisipa itsekin suhtautua yhtä rationaalisesti 😀 Mutta tällainen murehtija kun on… Mutta yksi ihminen ehti kyllä jo kysyä, että olenko laittamassa hääpuvun päälle silloin kun vielä meinasimme siunauksen ottaa. Mutta niiin, ei pitäisi stressata tai lukea vauva.fi:tä 😀

        Tykkää

  2. Hyvin ja järkevästi pohdittu asia! Tosin järkevyyttähän sinulta ei ennenkään ole puuttunut 😉 ja kuten olen aiemminkin sanonut, tuo vihkimispaikka on aivan uskomattoman kaunis. Kolikin olisi ollut omalla tavallaan ihana idea, mutta teidän häiden tyyliin sopii tietysti paremmin tämä taidemuseo.

    Siis mäkään en älyä tota ”liitytään vähäksi aikaa kirkkoon että saadaan kirkkohäät”. Siis miksi joku haluaa uskonnolliset häät, jos ei koe ko. uskonnollista yhteistöä niin tärkeäksi muutenkaan, että viitsisi siihen kuulua? Tai sitten se, että liitytään päiväksi kirkkoon että päästään jonkun lapsen kummiksi. Jotain johdonmukaisuutta, kiitos! Ihme teatteria 😀

    Heidi

    P.S: Propsit vielä tuosta ”Onhan avioliitto kuitenkin juridinen tapahtuma” -lauseesta! 😉 Sitähän se ennen kaikkea on (palan halusta kirjoittaa blogipostauksen aviovarallisuusjärjestelmästä 😀 ). Tosin olen huomannut, että aika usealle tämä avioliiton juridinen puoli tulee täytenä yllätyksenä, vaikka ei uskoisi. Mutta sellasia kysymyksiä sitä aina kaikilta tutun tutun facebook -kavereilta saa…

    Tykkää

    1. Kiitos perusteellisesta kommentista – taas kerran. 🙂 Joo ehkä se Koli olisi ollut vähän hankala toteutettava, mutta ehkä sitten se siunaus myöhemmin kahdestaan siellä.

      Joo niinpä! Ja tuo tuntuu olevan oikeasti todella yleistä. Ja perustelut on tyyliä: ”no pikkutytöstä asti olen halunnut kävellä sitä käytävää pitkin”/”kirkko on kaunis rakennus” ja niin edelleen. Puhuttiin ystävän kanssa aiheesta ja hän sanoi, ettei välttämättä edes menisi sellaisiin häihin, jos tietäisi että on liitytty kirkkon vain siksi päiväksi. Aika radikaali kommentti, mutta olen kyllä itsekin osittain samaa mieltä. Tuntuisihan sen nimenomaan teatterilta kuten sanoit.

      Ja kiitos propseista ;D Postaustasi odotellessa! Hyvä, että löytyy järjen ääntä kaiken blogihömpän ja -hattaran keskelle. 😉

      Tykkää

  3. Hyvin samanlaisia ajatuksia mullakin on ollut/on edelleen tuon vihkimisen suhteen. Mies ei kuulu kirkkoon ja mielestäni olisi kyllä aika kornia, että hän liittyisi ainoastaan tuon yhden seremonian takia. Koska murehdin liikaa sitä, mitä muut ajattelevat, arastelen vielä hieman siviilivihkimistä vaikka alunperin olin sitä mieltä, että ehdottomasti vihkiminen on suoritettava samana päivänä kuin itse hääjuhla. Nyt olen jopa miettinyt, että menisimme sittenkin maistraatissa naimisiin ja ottaisimme siunauksen hääpäivänä ihan vain sen takia, että pappi olisi läsnä tilaisuudessa (mikä varmasti miellyttäisi monia sukulaisiani). Postauksesi luettuani muistin kuitenkin taas, että enhän minä oikeasti halua mennä maistraatissa naimisiin. Yksi vaihtoehto olisi vielä se, että ottaisimme seremoniaan sekä papin, että virkamiehen, mutta saattaisi mennä hieman liian monimutkaiseksi. Tosi hyvä idea tuo, että pappi siunaisi avioliiton myöhemmin. Tuota en olekaan tullut ajatelleeksi.

    Tykkää

    1. Ihanaa, että joku muukin murehtii samaa! 😀 (Tai ei ihanaa sinun kannaltasi, mutta onpa kohtalotoveri.) Tiedänpä, että ei tämä nyt niin yksinkertaista ole ja ihan syystä tätä stressaan.

      Itsekin olen pyöritellyt tuota vihkijä+siunaaja -yhdistelmää, mutta en tiedä saisiko siitä toimivaa. Tai meidän kannalta varmasti, mutta oisivatko vieraat että hohhoijaa. Mutta toisaalta serkkuni häissä oli ensiksi ev.lut siunaus ja sen jälkeen vielä ortodoksinen siunaus toisessa kirkossa – että kukin tyylillään. Eikä tuokaan tuolloin tuntunut hölmöltä vieraan näkökulmasta.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s