Hääetiketti – ketä kiinnostaa?

Hääetiketti – ketä kiinnostaa?

Hieman raflaava otsikko, mutta harvoin törmää yhtä kiivaisiin etikettikeskusteluihin kuin häiden yhteydessä. Mielestäni iso osa etikettisäännöistä on melko reippaasti vanhentuneita vaikka ne hääetikettiohjeissa yhä mainitaankin. Esimerkiksi häät.fi sivuston etikettiosiossa mainitaan kutsuista seuraavaa ”perinteisesti hääkutsun ovat esittäneet morsiamen vanhemmat, mutta kutsujina voivat yhtä hyvin olla molempien vanhemmat tai hääpari itse.” Kyllä nykyään on varmasti huomattavasti harvinaisempaa, että kutsujina ovat vanhemmat eikä hääpari, joten tuo voivat yhtä hyvin olla – kalskahtaa itselleni ainakin korvaan.

Etiketti on hyvä apu silloin, kun halutaan helpottaa esimerkiksi vieraiden pukeutumisongelmia ja laitetaan pukukoodi kutsuun. Mutta jos etikettiä noudatetaan pilkuntarkasti vain sen takia, että noudatetaan etikettiä, mennään mielestäni metsään. Monia hääkeskusteluita seuranneena sanoisin, että moni hääetikettiin liittyvä stressi on aika turhaa, eikä asiaa edes vieras huomaa (esimerkiksi se, kumpaan käteen rannekoru laitetaan). Mielestäni etiketin noudattamista tärkeämpää olisi miettiä, ketä se etiketin noudattaminen palvelee: hääparia, vieraita – vai ei ketään? Toki jos itse on samaa mieltä etiketin kanssa, niin go for it – silloinhan etiketti palvelee hääparia ja sehän se on tärkeintä. 🙂

Tässäpä esittelen nyt häiden etikettejä ja yleisiä ohjeita/käytäntöjä ja kerron oman mielipiteeni niistä (mielipide merkattu punaisella) – silläkin uhalla, että olen juntti, joka ei etiketistä tajua mitään 😀

Pukeutuminen

– Pukukoodit ja selitys (tarkemmin pukeutumisneuvoja esim täältä):

Pukeutuminen tulee olla pariskunnalla samantasoista ja siksi naisten pukeutuminen määritellään miesten pukeutumisen/pukukoodin kautta. Myös kellonaika määrittää pukeutumisen luonteen.

Tumma puku
Kun kutsussa on Tumma puku, naisille sopiva asu on vierailupuku, juhla- tai iltapuku.
Frakki
Kun kutsussa mainitaan Frakki, naisille sopiva asu on täyspitkä iltapuku.
Saketti
Sakettia käytetään ennen klo 18.00 tapahtuvissa juhlissa. Naisille sopiva asu on leninki, juhlava takki-leninki yhdistelmä tai hienostunut housuasu.
Smokki
Smokkia voidaan käyttää yleensä klo 18 jälkeen alkavissa juhlissa. Smokki tarjoaa juhlatilaisuuksista kaikkein vapaimman valinnan naisille, eli naisen juhla-asu voi olla lyhyt tai pitkä iltapuku. Smokki käy myös naiselle.
Arkipuku tai casual
Kun kutsussa mainitaan Arkipuku tai Casual, naisille sopiva asu on housut tai hame ja pusero, bleiseri tai neuletakki, mekko tms. siisti asu.”

Oma mielipide: Mielestäni pukukoodin laittoa kutsukorttiin karsastetaan turhaan (”kyllä meidän vieraat tietää miten pukeutua”/”ihan sama mitä vierailla on päällä, tuskin kukaan verkkareissa kuitenkaan tulee”/”en minä ainakaan ala vieraiden pukeutumista määräämään” jne jne). Mielestäni kyse ei ole lainkaan siitä, että määrätään mitä vieraiden tulee pukea, vaan ohjeistetaan ystävällisesti yli-/alipukeutumisen varalta ja ylipäätään vihjataan tilaisuuden luonteesta. Esimerkiksi monet nykyhäät ovat huomattavasti rennompia, joten hyvä sekin on kutsuun mainita, etteivät vieraat turhaan pukeudu liian juhlavasti jos kyse on ”paljain jaloin juhannushäistä”. Ja keskusteluja lukemalla huomaa, ettei ne verkkaritkaan nyt ihan tavattomat ole. Ainakin omaan juhlafiilikseen vaikuttaa oikea pukeutuminen huomattavasti. Jos esimerkiksi laittaisin piikkikorkkarit puutarhahäihin (koska en tietäisi kyseessä olevan ulkohäät), niin kyllä ne multaan uppoavat korot alkaisivat ärsyttämään – pilalle menneistä kengistä puhumattakaan. Eli vaikka hääparin ajattelisi, ettei asian mainitseminen niin tärkeää ole, niin kannattaa kuitenkin miettiä vieraiden näkökulmaa. Mielestäni parempi infota liikaa kuin liian vähän.

Jos pukeutumiskoodi tuntuu määräilyltä, niin voihan sen kiertää esim mainitsemalla ”häiden pukeutumiskoodi: tumma puku tai mitä sopivaa kaapista löytyy”. Siinä on ohjeistettu niitä, jotka kokevat pukukoodin tarpeelliseksi, mutta toisaalta vältetty määräilyfiilis. Ja selkeä maininta pukukoodista on huomattavasti selkeämpi kuin eräs esimerkki ”pukukoodi: parasta mitä kaapista löytyy”, tämän tulkitsee jokainen aivan eri tavalla: toiselle se on kauluspaita farkkujen kanssa ja toiselle pitkä iltapuku puuhkineen. Eli peukku pukukoodille!

Lisäksi, koska meillä on talvihäät, on mielestäni pukeutumisen ohjeistaminen kesähäitä tärkeämpää. Ihan jo sen takia, etteivät talvihäät ole niin yleiset; esimerkiksi laittaako pitkän vai lyhyen mekon voi herättää kysymysmerkin. Mutta myös sen takia, että on ottanut vieraat huomioon ilmoittamalla, kuinka paljon tulee olemaan ulkona oleilua (ohjelmanumerot, siirtymiset jne) ja ohjeistaa pukeutumaan sen mukaan.

– Naisvieraiden kielletyt värit: musta, punainen ja valkoinen: musta on surun väri, punainen maksullisten naisten väri/vie huomion morsiamelta ja valkoinen varattu morsiamelle.

Oma mielipide: Näistä ehdottomana pidän valkoisen värin varaamista morsiamelle (ellei morsian toisin halua), ja mielestäni ihan yleissivistykseen kuuluisi tietää morsiamen oikeus väriin. Mustan värin käyttöä kesähäissä itse vieraana hieman vieroksun, mutta talvihäissä sopiva. Punaisista ainoastaan räiskyvää kirkkaanpunaista mekkoa myös hieman vieroksun, itse en laittaisi, mutta jos en tietäisi etikettiä en asiaan varmaan kiinnittäisi huomiota vieraanakaan. Jos morsiuspari toivoo vieraiden pukeutuvan esim black/white -teemalla, on se tietenkin ok, eikä etiketistä pidä silloin välittää tippaakaan. Se tietenkin kannattaa ohjeistaa kutsussa, että vieraat siihen valkoiseenkin uskaltaa pukeutua 🙂

Kutsukortit

Mies- vai naisvieraan nimi ensiksi kirjekuoreen? Alun perin ohjeena on ollut laittaa ensiksi miehen nimi. Nykyään yleisempänä ohjeena on laittaa ensiksi naisen nimi, mutta tästä oikeasta tavasta on yhä eri näkemyksiä, esim täältä lisää.
Itse aiomme laittaa ensiksi sen nimen, kumpi meille läheisempi (esim työkaveri+puoliso) ja yhtä tuttujen osalta ensiksi naisen nimi. Mutta tämäkin aika tällainen ”ketä kiinnostaa”, tuskin kukaan tästä mieltään pahoittaa oli kumman nimi ensiksi tahansa, joten tärkeämpiäkin asioita varmaan hääparilla murehdittava kuin tämä 😀

– RSVP (répondez s’il vous plaît) = Olkaa hyvä ja vastatkaa. (Rankassa ja Englannissa lyhenne viittaa kuitenkin vastauspyyntöön vain esteen sattuessa.)

– V.p = Vastausta pyydetään esteen sattuessa. Lyhenteen katsotaan tarkoittavan usein ”vastausta pyydetään”. Väärinkäsitysten välttämiseksi vastausta odotettaessa kutsuun on syytä kirjoitta selkeästi ”vastausta pyydetään” sekä päivämäärä johon mennessä vastausta toivotaan.
Mielestäni kaikkia lyhenteitä kannattaa välttää, jos siinä on mahdollisuus väärinymmärrykseen. Osa tosiaan olettaa, että vastataan kun osallistutaan ja osa olettaa että vastataan kun ei päästä. Siksi me laitamme kutsuun ihan selkeästi ”ilmoitathan xx.xx. mennessä tiedon siitä pääsetkö osallistumaan tai mahdollisesta esteestä” (järkevämmin muotoiltuna tietenkin) 🙂

– Kutsun ”sopiva” lähetysaika = ”Lähetä kutsut ajoissa, noin kuusi viikkoa ennen ajankohtaa”, neuvoo esimerkiksi naimakaupat.com.
Mielestäni kesähäihin ei tuo 6 viikkoa ole todellakaan ajoissa, vaan melko viime tipassa. Esimerkiksi meillä pitopalvelu haluaa vieraiden määrän tietoonsa 3.5 viikkoa ennen häitä, joten laitamme kutsut huomattavasti yleistä ohjetta aiemmin. Enkä oikeastaan ymmärrä miksi yleinen ohje kannustaa laittamaan kutsut kuukautta paria aiemmin, luulisi olevan kaikkien etu saada kutsu mahdollisimman aikaisin, jotta esimerkiksi kesämenot pystyy sopimaan ajoissa. Tuskin sitä kutsua kukaan ehtii unohtamaankaan, vaikka se hyvissä ajoin tulisi.

Vieraiden istumajärjestys

Istumajärjestys kirkossa:
– vasemmalla puolella takaa katsoen morsiamen suku/ystävät, oikealle puolelle miehen suku/ystävät
– jos jompikumpi suku ali-/yliedustettuna, voi puolet täyttää tasaisesti
– ystäväpariskunnat voivat valita puolensa vapaasti
– ensimmäisille riveille lähisuku (äiti, isä, sisarukset, isovanhemmat jne) sekä mahdolliset avustajat (mm. morsiustytöt ja sulhaspojat)

– eronneiden vanhempien istumapaikat: koska tilanteita ja taustoja on monia, ei eronneiden vanhempien istumajärjestykseen kirkossa ole olemassa mitään viisastenkiveä. Uusi ‘Käytöksen kultainen kirja’ (Sirkka Lassila, WSOY) sanoo kuitenkin seuraavaa: ‘Jos morsiamen tai sulhasen vanhemmat ovat eronneet, heidän sijoittumisensa kirkossa määräytyy sen mukaan, kumman luona asianomainen on asunut häihinsä asti. Jos morsian/sulhanen on asunut esimerkiksi äitinsä kanssa, tämä istuu etupenkissä mahdollisen uuden aviomiehensä kanssa, samoin äidin vanhemmat ja morsiamen/sulhasen sisarukset. Jos suhteet isään ovat säilyneet hyvinä, isä istuu heti tämän ryhmän takana; jos suhteet ovat tulehtuneet, isä sijoittuu jonkin verran kauemmaksi. Isän uusi puoliso voi olla mukana tilaisuudessa. Eronneet vanhemmat voivat tilanteen niin salliessa istua myös vierekkäin. Heidän uudet puolisonsa ja lapsensa esittävät juhlissa hiukan matalampaa profiilia’.

Oma mielipide: kokonaisuudessaan melko selkeitä ohjeita, mutta niin paljon ”jos”-esimerkkejä täynnä, että senkus valitsee vaan sen paikan minkä parhaaksi näkee (toki ei ensimmäiselle riville jos ei lähipiiriin kuuluva). Ja tuosta esimerkistä eronneiden vanhempien paikoista en taida sanoa edes mitään, ehkä helpommalla pääsee kun ei mieti tuota ohjetta vaan käyttää omaa järkeä 😀

Pääpointit istumajärjestyksestä hääjuhlassa:
– morsiuspari omaan pöytään tai kunniavieraiden kanssa istumaan
– plaseeraus, eli suunniteltu istumajärjestys, vähintään kunniavieraille (vanhemmat, kummit, kaasot, bestman)
– jos plaseeraus kaikille vieraille: ujot, ja puheliaat sekaisin, tutut ja tuntemattomat sekaisin, näin ihmiset tutustuvat ja tunnelma vapautuu
– morsiuspari istuu vierekkäin, muut puolisot vastakkain, miehet naisia vastapäätä ja mies-nainen-mies-nainen vieruspaikat

Oma kommentti: tälle iiiiso miinuspeukku. Mua kiinnostaisi kyllä, mitä tuon ”tuntemattomat vieraat tutustuvat keskenään” keksijän mielessä on liikkunut? Kuka oikeasti kokee tärkeäksi sen, että muutaman tunnin tilaisuuden aikana on tärkeintä se, että vieraat tutustuvat toisiinsa eikä esimerkiksi se, että vieraat viihtyvät? Faktahan on, että ei oikeasti kaikkia vieraita edes kiinnosta uusiin ihmisiin tutustuminen – ei vaikka se ajatuksena ihana onkin. Ja ujot ja puheliaat vierekkäin, joo niinhän se meneekin että se puheliaisuus tarttuu niihin hiljaisempiin introvertteihin puff vaan ja hekin alkavat vapautuneesti hölöttämään. Not.

Itse ajattelen, että tärkeintä on että vieraat viihtyvät, aivan sama tutustuvatko uusiin ihmisiin vai eivät. Oman sukumme kesken emme esimerkiksi näe joka vuosi, joten omasta mielestäni on ihan kiva vaihtaa kuulumisia ”vain” heidänkin kanssaan. Toki tuntemattomia ja tuttuja voi sekoittaa keskenään, ja varmasti mekin sekoitetaan, mutta ensisijaisesti tärkeintä on että vieraat ovat samanhenkisiä ja viihtyvät keskenään. Olkoot vaikka sitten ne introvertit samassa pöydässä hiljaa keskenään, pääasia että viihtyvät. Uskon, että aikuiset ihmiset osaavat tutustua toisiinsa ilman, että heidät siihen pakotetaan. Ja kaikkein eniten uskon siihen, että kun vierailla on mukavaa niin tunnelma vapautuu itsestään jo sitä kautta. Ei me suomalaiset nyt niin tuppisuita olla, että vaikka se puoliso tai serkku istuukin siinä vieressä, niin kellekään muulle ei koko hääjuhlassa puhuisi. Mielestäni on suunnitellun ohjelman ja hääparin vastuulla huolehtia siitä, että tutustumista pääsee tapahtumaan. Tähän hyvänä vinkkinä esim cocktail-hour 😉

Ja omissa häissäni pariskunnat kyllä aivan varmasti istuvat vierekkäin, siitä en tingi 😀 Me nimittäin istumme ravintolassakin aina vierekkäin ja toivottavasti jatkamme samaa vielä vanhuksinakin. 🙂 Juholle tapa on vielä tärkeämpi kuin itselleni, itse välillä vahingossa istun ”väärälle” puolelle ja Juho katsoo kummissaan, että häh? Vaikka suurin osa tuntee toisensa edes jotain kautta, uskon että esim työkavereiden puolisot istuvat ennemmin sen puolison vieressä kuin minun tai Juhon tädin tai sedän vieressä, vaikka kuinka siinä sitten voisivat kivasti tutustua. Vaikka tuolla linkin ohjeissa neuvotaankin jopa laittamaan ne puolisot eri pöytiin keskenään. Hääjuhlasta kuitenkin suurin osa ajasta vietetään siinä ruokapöydässä, joten mielestäni olisi hassua tarjota avec-kutsu ja sitten laittaakin vieraspari illaksi erilleen.

Me siis suunnittelemme plaseerauksen kaikille vieraille, ei pelkästään kunniavieraille. Ja siksi ei ilman plaseerausta, ettei haluta että ne viimeiset paikallaolijat joutuu hajapaikoille sinne tänne.
Tästä paatoksesta ehkä huomaa, että tämä väkinäinen istumajärjestysetiketti on henkilökohtainen inhokkini 😀

Lisäksi esim:

– Lahjalista:
Etiketin mukaan häälahjalistaa ei kuulu lähettää kutsun mukana. Useimmat vieraat ovat kuitenkin ilahtuneita, mikäli kutsun mukana saa jo tiedon mitkä lahjat ilahduttaisivat morsiusparia. Nykyisin käytännöksi onkin tullut liittää tiedot häälahjatoiveista kutsun mukaan. Tiedot voidaan liittää erillisenä liitteenä tai lisätä kutsun nurkkaan yhteyshenkilön tiedot, josta asiasta voi tiedustella.

Tuossa ei mitään uutta, mutta keskustelua herättää aika paljon aihe ”lahjatoive rahana, ok vai ei?” Itse olen vähän niin ja näin sen suhteen. Toisaalta ymmärrän ja koen järkeväksi, että lahjatoiveena on rahaa koska moni naimisiin mennessään on asunut jo vuosia yhdessä ja tavaraa on kertynyt. Lisäksi se voi monille vieraille olla helpotus, kun ei tarvitse keksimällä keksiä hääparin näköistä lahjaa. Mutta toisaalta koen sen vähän tylyksi niitä kohtaan, jotka haluaisivat muistaa hääparia henkilökohtaisemmalla lahjalla. Vaikka siinä on se riski, että lahja ei hääparia miellytä, niin ei mielestäni silti lahjaa voi sillä tavalla valikoida ennakkoon. Itse kierretään tämä ”ollakko mahdollisesti tyly ja pyytää lahjaksi rahaa vai ollako kohtelias ja ottaa vastaan ne 10 Aalto-maljakkoa” -dilemma varmaan niin, että mainitaan lahjaideoiksi mitä oikeastikin tarvitaan (valurautapannu, pellavalakanat, astiaston osia, lahjakorttia rauta-/varaosakauppaan, lahjakortteja ravintolaan/elokuviin jne) ja mainitaan, että myös raha ok (voiko tässä käyttää käänteistä, ”emme ajattele sinusta pahaa vaikka lahjaksi annat rahaa”?) 😉

– Postimerkit: 1 luokassa vai säästöä 2 lk merkeillä?
Etiketin mukaan hääkutsut tulee lähettää 1. luokan postissa.
Taas me rikotaan etikettiä ja lähetetään kutsut 2 luokassa. Vaikka tavallaan tuntuu turhalta säästöltä, jos muuten on panostanut kutsuihin ja sitten ”pilaa vaikutelman” pihistelemällä 2lk merkeillä, niin tuntuu se vain turhalta maksaa tuosta, kun monessa tapauksessa ne kirjeet kulkevat yhtä nopeasti oli luokka kumpi vaan (vaikka eihän se lähetysnopeus ole edes oleellista asiassa). Eli taas tällainen etikettisääntö vain etiketin takia. Tokihan voi olla mahdollista, että mekin niihin 1 luokan merkkeihin sitten sorrumme 😀 Btw, posteista saa pyydettäessä kauniimpia kultaisia priority tarroja hääkutsuihin, vink vink 🙂

Ja lisää riittäisi varmaan vaikka kuinka, mutta tässäpä muistista ne eniten keskustelua herättäneet 🙂 Mitä ajatuksia aihe herättää lukijoissa?

Advertisements

5 kommenttia artikkeliin ”Hääetiketti – ketä kiinnostaa?

  1. Äärimmäisen mielenkiintoinen kirjoitus! Hyviä pointteja. Tässä muutamia ajatuksiani:

    ”Jos morsiamen tai sulhasen vanhemmat ovat eronneet, heidän sijoittumisensa kirkossa määräytyy sen mukaan, kumman luona asianomainen on asunut häihinsä asti. ” MInulla on myös tämä Lassilan kirja ja aina sitä välillä selaan koska sieltä saa oikeasti hyödyllisiä vinkkejä, mutta monet sen ohjeista ovat mielestäni auttamattoman vanhentuneita. Esimerkkinä juuri tämä copypastettu lause. Harvassapa lienevät ne naimisiin menevät, jotka ovat asuneet häihin saakka vanhempiensa / toisen vanhemman luona! Monet tämän etikettikirjan ohjeista eivät yksinkertaisesti istu lainkaan tähän päivään. Eli kuten sanoit, vähemmällä pääsee jos ei mieti liian tarkkaan vaan käyttää maalaisjärkeä 🙂

    Olen samaa mieltä kanssasi tuosta lahjaksi rahaa -jutusta. Itsellä nousee jotenkin karvta pystyyn, jos kutsussa on vain tilinumero ja teksti, jonka sisältönä ”emma halua muita lahjoja kuin rahaa”, eikä vieraalle ei edes anneta muuta vaihtoehtoa. Vaikka riihikuiva rahahan se tulisi eniten tarpeeseen, niin aina on ihmisiä, jotka haluavat antaa sen konkreettisen paketin ja siitä tulee heille parempi mieli. Siksi olisi hyvä olla jokin pieni lahjalista olemassa. Harva pariskunta kuitenkaan omistaa ihan _kaiken_, mitä he kotitaloudessaan tarvitsevat. Moni asia kotona saattaa kaivata vaikkapa päivitystä, joten voihan sitä pyytää vaikka laadukkaampia viinilaseja / merkkilakanoita / kunnollisia keittiövälineitä tai muuta. Meillä esimerkiksi löytyy kyllä sinänsä kaikki kodintavara, mutta moni on opiskeluaikoina ostettu ja siksi ei se kaikkein laadukkain versio. Tuo ”emme ajattele sinusta pahaa vaikka lahjaksi annat rahaa” kuulostaa kivalta fraasilta, kiitos vinkistä! 🙂

    Kultaiset prioritytarrat-vinkki meni myös korvan taakse!

    Tykkää

    1. Kiitos kommenteista! 🙂 Mukava kuulla, että tykkäsit kirjoituksesta. Tällaisten kirjoitusten ja omien mielipiteiden esittäminen on vähän riski, kun kaikilla oma näkemys aiheesta ja esimerkiksi rahakin jonkinlainen tabu häihin liittyen. Mutta kirjoituksella ja blogilla ylipäätään pyrinkin nimenomaan ajatusten herättelyyn ja ideointiin. Kiva kuulla, että maalaisjärjen käyttö herättää muuallakin kannatusta 🙂

      Jonkinlainen häätrendi varmaan tämä lahjat rahana -toivomuksen yleistyminen. Kuten jostain luin, niin ainahan sitä rahaa on annettu häälahjaksi vaikkei olisi erikseen toivottu/mainittu asiasta. Ja täysin samaa mieltä tuosta lahjalistasta, varmasti kaikilta löytyy edes jotain mitä laittaa siihen lahjalistalle! Tosin varoitin jo miestä, että pitää huolen että listalle pääsee myös niitä kodin kunnossapitoon liittyviä lahjoja eikä vain sisustukseen liittyviä omia toiveita 😀

      Tykkää

      1. Joo niinhän se on, että varsinkin etikettiin ja rahaan liittyvien mielipiteiden esittäminen saattaa herättää voimakkaitakin reaktioita. Mutta ajatuksia herättäviä kirjoituksia onkin paljon kiinnostavampi lukea! Ne myös aina innoittavat kommentoimaan.Ehkä kirjoitan jossian vaiheessa itsekin postauksen omista mietteistäni liittyen hääetikettiin. Varsinkin kansainvälisiä häälehtiä lukiessa tulee välillä ”ei voi olla totta” -olo 😀

        Sinulla on kyllä kaiken kaikkiaan todella kiva ja hyvin kirjoitettu hääblogi! 🙂

        Tykkää

      2. Voi kiitos, tässä bloggauksen alkutaipaleella kiva kuulla rohkaisevia kommentteja! 🙂 Selasin sun blogia, niin hyvin samansuuntaisia suunnitelmia ja ajatuksia meillä – teemaväristä alkaen 😉 Kiva lukea sitten ajatuksias jos teet vastaavan postauksen! Teet vaikka postauksen häälehtien pahimmista paloista, itse oon toistaiseks jättänyt kaikki lehdet kauppaan niin ei hajuakaan mitä kaikkia karmeuksia niistä löytyy. 😀

        Tykkää

      3. Eipä kestä, jatka ihmeessä samaan malliin bloggaamista! 🙂

        Hahaha, voisin vaikka seuraavaksi tehdä postauksen suosikki-häälehdistä ja sivuta vähän niitä kohtaamiani karmeuksiakin 😀

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s