Häiden onnistumiset (ja epäonnistumiset)

Häiden onnistumiset (ja epäonnistumiset)

Wuhuu, (yli) kuukausi naimisissa! Ollaan päihitetty ainakin jo Britney Spears & Jason Alexander (2 päivää) ja Carmen Electra & Dennis Rodman (9 päivää), että kuulkaas eipä tässä! Ihan tämän onnistumisen kunniaksi ajattelin nyt tehdä analyyttisen ja kylmänviileän tarkastelun häiden onnistumisista ja ”epäonnistumisista”.

En kuitenkaan ala ruotimaan niitä epäonnistumisia sen kummemmin läpi, koska kuten sanoin, ei ne oikeasti mitään suuren suuria mokia olleet, enkä muutoinkaan jaksa märehtiä niitä sen enempää. Ja ei ne yksityiskohtineen sinällään ketään hyödyttäisikään, koska olosuhteet vaihtelee. Mutta kuitenkin niistäkin laitan yleisluontoisesti ylös ne asiat, jotka saattaa jotakuta auttaa. Mutta siis, asiaan. Näissä nyt on tarkasteltu isoja asioita sekä ns. pienempiä yksityiskohtia, ja niistähän se kokonaisuus yhdessä muodostuu.

Onnistumisia:

Seremoniamestarit (ja niiden valinta): Jos pitäisi mainita vain yksi asia, niin tämä taistelisi kyllä kärkipaikasta. Häidemme seremoniamestarit (yksi minun ystävä ja yksi Juhon ystävä) olivat kyllä nappivalinta. Molemmat juonsivat rennosti ja omalle tyylilleen uskollisesti, mikä vaikutti todella paljon häiden tunnelmaan. Mielestäni tärkeintä seremoniamestarin hommassa onkin tunnelmanluonti, ja käytännön asiat tulevat vasta sen jälkeen. Molemmille siis valtava kiitos! ❤

Aikataulutus/runko: Kokonaisuutena mielestäni päivän aikataulutus toimi hyvin, sekä aamupäivän osalta että itse vihkimisen/juhlan osalta. Ainakin vierailta tuli kiitosta siitä, ettei juhlissa ollut lainkaan odottelua, mitä yleensä häissä on. Eli, mieti tarkkaan päivän aikataulu erityisesti vieraiden näkökulmasta, ajankäyttö ja pohtiminen kannattaa! Lisäksi itse tykkäsin ehdottomasti siitä, että alkuruoan, pääruoan ja kakun väliin oli jätetty aikaa. Alkuruoan ja pääruoan välissä oli puheita, ja pääruuan ja kakun välissä puheita ja häävalssi. Alkuruoan ja pääruoan väliin olisin jättänyt ehkä entistäkin pidemmän tauon ja lisännyt siihen ohjelmaa, mutta hankalapa sitä on arvioida kauan ohjelmassa kestää. Mutta siis suosittelen kyllä pidentämään tuota väliä, mielestäni ihan turhaan häissä ahmitaan ruoka kiireellä ja kaikki putkeen, niin ettei kukaan loppujen lopuksi jaksa enää nauttia kun olo on jo liian täysi.

Kaakaobaari: Tästä tuli vierailta vuolaasti kiitosta. Meillä oli siis (terästetty) kaakaobaari esillä heti vieraiden siirtyessä vihkipaikalta juhlapaikalle, jotta perinteistä kädet taskussa odottelua ei siellä juhlapaikalla olisi (siitäkin huolimatta, että me siirryimme sinne viimeisten joukossa). Onnittelumalja juotiin jo vihkipaikalla, joten tää kaakaobaari toimi onnittelumaljan tilalla. Lisäksi iso kiitos Utran Uittotuvalle, joka nappas heti kiinni halutusta ideasta ja hoiti suurimman osan kaakaobaarin visuaalisesta toteutuksesta! 🙂

Kuva: Marko Laukkarinen Photography

Valokuvat paikkakortteina: Olin hautonut tätä ideaa jo pidempään, mutta tään toteutus meni vähän viime tippaan (yllätys). Onneks kuitenkin ehdittiin löytämään lähes kaikista valokuvat, jotka toimitti sitten paikkakortin virkaa. Ainakin ilmeisesti idea oli tykätty. Ja itse kyllä tykkään ideasta ja suosittelen, tuo omasta mielestäni vähän sellaista intiimiyttä juhlaan, kun jokaisesta vieraasta on etsitty henkilökohtainen kuva, jossa parhaimmillaan on mukana hääpari/toinen hääparista.

Vieraskirja + polaroid-kamera: Tämä ei varmaan sen suurempia perusteluita tarvitse, koska on ihan yleinen hitti jo, mutta yhä vaan tämä kyllä toimii hyvin! Me toteutettiin tämä niin, että pyydettiin ottamaan itsestä kuva ja liittämään se tervehdyksen kera vieraskirjaan. Jälkikäteen oli superkiva lukea vieraskirjan tekstejä, ja uskon että tuo vieraskirja jää yhdeksi tärkeimmistä muistoista meille.

Mannequin challenge -videointi: Tästä ei olla vielä saatu videomateriaalia (eli onnistumisesta ei varsinaisesti ole takeita), mutta kuvattiin siis mannequin challenge niin että bändin esittämän toivebiisimme (RHCP:n Snow Hey Oh) alussa kaikki jorailivat, ja yhtäkkiä muut jähmettyivät ja me Juhon kanssa jatkoimme joraamista ja biisin lopussa muut alkoivat taas joraamaan. Ehkä hieman hankala päästä kärryille tästä kuvauksesta, mutta uskon että tämä toimii lopullisessa häävideossa todella hyvin ja on hieno muisto jälkikäteen. Myös fiilis toteutuksen aikana oli tosi makea, ja näin kuultiin myös vierailta.

Kimpunmetsästys: Sain oman hääkimppuni ystävältäni, jonka uudenvuoden häissä toimin kaasona. Kimpun heittäminen tuntui siis kimpun tunnearvon takia vähän liian ”kevyeltä”. Luin juuri ennen häitä Häät 2017! -ryhmästä idean kimpunmetsästyksestä, jossa kimpun heiton sijaan käydäänkin pakopelihuone-tyyppinen kimpunmetsästys, jossa kimppua etsitään vihjeiden avulla. Vihjeet olivat ehkä aavistuksen haastavia, mutta lisävihjeiden avulla kimppu kyllä löytyi. Uskon, että kimpunsaaja oli huomattavasti enemmän riemuissaan kimpustaan kun ansaitsi sen tällä tavoin, eikä pelkästään ”kopin” kautta.

Kimppu odottamassa vapauttajaansa… (Kuva: Marko Laukkarinen Photography)

Usko omiin ideoihin: Tämä nyt on ehkä vähän hassu kohta, mutta yleisesti kuitenkin se, että uskallettiin ottaa riskejä ja toteuttaa omannäköiset häät. Vaikka häät ei olleet mitään ekshibitionistista SM-menoa, niin kuitenkin monen asian suhteen toteutettiin juttuja kaavasta poikkeavasti ja pelkän oman intuition pohjalta. Suosittelen siis luottamaan omaan vaistoon ja toteuttamaan ideoita rohkeasti, oma vaisto kyllä kertoo mikä toimii ja mikä ei.

Hääparin osallistuminen: Kuten olen sataan kertaan sanonut, niin itsestäni tuntuu vähän etäiseltä jos hääpari jää omissa häissään ns. taka-alalle, eikä esimerkiksi sano vieraille yleisesti mitään, edes tervehdyksen verran. Siksi halusin, että me otetaan häissä normaalia aktiivisempi rooli ja ollaan selkeästi normaalia enemmän esillä. Pidettiin molemmat puheet (minä häävieraille, Juho minulle) ja sen lisäksi juonsin esimerkiksi kimpunmetsästyksen + mukanaolo muissa ohjelmanumeroissa. Ainakin itse tykkäsin siitä, ettei olla vain häiden sivustakatsojia vaan aktiivisesti mukana luomassa tunnelmaa. Vaikea sanoa miten siinä onnistuttiin, mutta itsestäni se tuntui ainakin paljon luontevammalta niin.

Palveluntarjoajat: Ja viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä: palveluntarjoajat. Tein valehtelematta aivan megaison homman siinä, että etsin meille sopivat palveluntarjoajat, eli valo- ja videokuvaajan, juhlapaikan, livemusiikin (viulistit ja bändi), meikkaajan, kampaajan, ompelijan, kukat, ja niin edelleen ja niin edelleen. Ja todellakin, se maksoi vaivan. En  siis tyytynyt ensimmäiseen vastaantulevaan palveluntarjoajaan, vaan etsin, kilpailutin, vertasin, kyselin niin pitkään että olin tyytyväinen. Jonkun mielestä ehkä ärsyttävää ja helpommallakin pääsisi, mutta hääpäivä on niin iso juttu ja mikäli palveluntarjoajaan ei ole tyytyväinen, on sillä ihan valtavan suuri merkitys ja voi harmittaa vaikka loppuelämän. Tästä ennakkosuunnittelusta johtuen olinkin melko luottavaisin mielin kaikkiin häidemme palveluntarjoajiin, mutta silti moni niistä ylitti jopa odotukset. Erityiskiitos valokuvaajalle Markolle, jota suosittelen erittäin lämpimästi jokaiselle hääparille! Upeiden kuvien lisäksi Marko edesauttoi tunnelmaa rennolla, mutta ammattimaisella otteellaan esimerkiksi ryhmäkuvia ottaessa. Myös palveluasenne oli jatkuvasti harvinaisen ystävällinen ja kärsivällinen, jopa siinä vaiheessa kun viilasin pilkkua sopimuksen pienimmistä pykälistä… 🙂 Toinen kehumisen arvoinen palveluntarjoaja oli Utran Uittotupa, erittäin varauksettomat ja lämpimät suosittelut!

”Epäonnistumisia”:

Valmistelu: Ja niiin kun olin ajatellut hoitavani hommat hyvissä ajoin kuntoon… Ystäväni uudenvuoden häistä olin olevinaan ottanut sen opikseni, etten jätä mitään asioita viimeisille viikoille. Mutta eihän se sitten ihan niin mennyt. Pikkujutut, kuten paikkakorttien kirjoittaminen ja Spotify-listat meni ihan viime tippaan, ja siksi ne ei menneet ihan niin kuin olin ajatellut. Mutta oma moka, olisi pitänyt varmaan ajatella ettei mitään hommaa jää viimeisille kuukausille niin ehkä siinä tapauksessa ne viimeiset viikot ois jääneet vapaiksi…

Ennakointi, ennakointi, ennakointi: Ja niin kun olin kuvitellut ottavani kaikki asiat huomioon… En tiedä olisiko kaikki asiat tulleet otetuksi huomioon vaikka miten olisin niitä mielessäni kelannut, mutta uskon että ainakin osaan asioista olisin voinut varautua vieläkin paremmin. Suosittelen siis kelaamaan mielessä sitä päivää useasti läpi, ja hahmottelemaan esimerkiksi paperille aikatauluja ja sitä kuka on missäkin missä vaiheessa. Myös esimerkiksi ihan fyysinen päivän läpikäynti auttaa, eli käy hyvissä ajoin läpi siirtymiset ihan konkreettisesti sekä esimerkiksi vihki- ja juhlapaikalla kannattaa vierailla ja käydä läpi eri tilat. Esimerkiksi mieti mitä tarvitset mukaan päivän aikana, ja pakkaa laukku hyvissä ajoin valmiiksi.

Valokuvaideat ylös: Tämäkään ei mikään iso juttu ollut, mutta pari sellaista kuvaa jäi ottamatta, joita olin etukäteen ajatellut. Tämä tosin kuuluu sarjaan ”pikkujutut”, koska hääryhmissä aika moni on valitellut sitä että esimerkiksi kuva koko vierasjoukosta/perhepiirin kuvat jäi ottamatta, ja ne me sentään muistettiin ihan usean kuvan osalta.

Delegoinnin delegointi: Olisin nakittanut jonkun kaason vastuulle sen, että hänen ainoa tehtävänsä olisi ollut pitää huolta aikatauluista/kokonaiskuvasta. Nyt homma jäi itselleni, enkä ehkä täysin osannut rentoutua, koska piti pitää huolta että homma toimii. En tiedä missä määrin olisin osannutkaan antaa täyttä vastuuta toisen harteille, mutta olisi se ehkä ainakin helpottanut.

Salatehtävät: Nämä nyt ei sinällään epäonnistuneet, mutta olisin tehnyt nämä ehkä toisella tapaa. Me teimme nämä siis niin, että annoimme osalle etukäteen määritellyn salatehtävän ja ne ketkä salatehtävää eivät saaneet, eivät niistä olleet tietoisia (ellei sitten sattunut huomaamaan toisen salatehtävää tms). Salatehtäviä annettiin puolelle väestä, ja niistä suoritettiin noin puolet. Tarkoitus oli lukea suoritetut salatehtävät illan päätteeksi ääneen, mutta se sitten jäi muussa tohinassa (harmi!). Harkitsin ennen häitä sitä, että kaikki saisivat salatehtävän, eli itse salatehtävä”leikki” ei olisi salainen, vaan ainoastaan se itse tehtävä olisi salainen jokaisen kohdalla, mutta päädyttiin kuitenkin siihen, että pidetään osa pimennossa salatehtäviltä. Luulen, että mikäli kaikki olisivat olleet tietoisia salatehtävistä, olisi suorittamisprosentti ollut isompi, koska ehkä tällöin riski ns. itsensä nolaamiseen ei olisi ollut niin iso.


Mutta siinäpä ne, tässä nyt ne mitkä tulivat ensimmäisenä mieleen, monia muitakin asioita molempiin kohtiin olisi varmasti voinut laittaa. Jos jotain kysyttävää näistä tai muusta tulee, niin kysykää rohkeasti. Ja kommentoida aina saa, se ilahduttaa joka kerta 🙂

Kuva on seuraamastani Pihkala-sisustusblogista (ja on vapaasti kopioitavissa). Teksti ”kommenttisi tuo iloa” -viittaa kampanjaan, jolla muistutetaan kommentoinnin tärkeydestä ja ilosta meille bloggaajille. Voin sanoa, että omalla kohdalla kommenteilla on ihan valtavan suuri merkitys. Vaikka toki bloggaamista tekee ensisijaisesti omaksi ilokseen, tekevät kommentit siitä ihan erityislaatuista. Kiitos siis jokaisesta ❤ 

Naimisissa ollaan!

Naimisissa ollaan!

Lukijamäärät tippuu sitä tahtia, että varmaan ootte jo luopuneet toivosta että mitään enää häistä päivittäisinkään. Mutta ehei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Naimisissa ollaan siis oltu (ylihuomenna) kuukausi, ja vaikka hääsuunnittelu oli kivaa, on naimisissa kyllä paljon kivempaa! Suosittelen lämpimästi avioliiton satamaan matkustamista 🙂

Tarkoitus oli päivitellä hääsuunnitelmia vielä ennen häitä, mutta sitten tulikin stressikiire hääsuunnittelun suhteen ja niinä hetkinä kun oli vähäistä vapaa-aikaa ei tehnyt mieli uppoutua enää hääblogin pariin. Häiden jälkeen lähdettiin kahdeksi viikoksi Floridaan/Karibialle, ja heti sen jälkeen alkoi arki ja työt, joten päivittely jäi. Kunnes nyt, makaan kotona hamsterina viisaudenhampaiden poiston jälkeen, joten maltan vihdoin keskittyä päivittämään. Ja myönnän, osittain hiljaiselon syynä oli myös hääblues. Nyt alkaa olla sellainen olo, että hääblues alkaa väistyä, joten häistä voi kirjoittaakin vähän vapautuneemmin.

Kokonaisuutena häät olivat ihanat ja menivät kutakuinkin suunnitelmien mukaan, toki pieniä ja vähän isompiakin ”mokia” sattui, mutta niitä kai sattuu kaikille. Toki ne hieman ehkä vieläkin harmittaa, koska ilman niitä päivä ois ollut just täydellinen, mutta pitäisi kai olla vähän armollisempi itselle eikä myöskään märehtiä pieniä juttuja. Suurinta osaa vieraat ei kuitenkaan edes huomanneet, ja tärkeintä onkin että vieraat viihtyivät ja kehuivat häitä vuolaasti. Hääbluesin syynä ei siis niinkään oo se, että häät on jo ohi, vaan enemmänkin harmittaa ne asiat mitä ei tajunnut ottaa huomioon (+ muut yllättävät jutut). Jossain postauksessa kirjoitinkin muistaakseni siitä, että oon tosi huono antamaan itselleni anteeksi sellaisia ”ois pitänyt tajuta silloin!” -asioita. Mutta oon täysin onnellinen siitä, että häät on jo takanapäin, eikä minkäänlaista harmitusta oo siitä että ne omat ”prinsessahäät” on jo ohi. Tärkeintä meille kuitenkin oli naimisiinmeno, ja hienot häät oli vaan bonus (jos jotain tehdään, niin tehdään se sitten kunnolla). Ja aikansa kutakin, vaikka häiden suunnittelu oli kivaa, niin oon kyllä tyytyväinen että häähössötys väistyy nyt muun tieltä ja pääsee elämään ihan tavallista arkea ja toisaalta myös menemään kohti uusia juttuja elämässä. 🙂 Omalta osaltamme opiskeluiden loppuunsaattaminen lienee se ykkösjuttu, ja lähipiirissä tapahtuu kivoja uusia juttuja, eli on mitä odottaa.

Mutta tsemppiä kaikille omien häiden kanssa vielä tuskaileville, jaksakaa, on se sen arvoista! 🙂

Kuvat: Marko Laukkarinen Photography

Ps. Päivittelen vielä siis häistä tarkemmin myöhemminkin (ja toiveitakin saa esittää)! 🙂

Pöytäjärjestysdilemma

Pöytäjärjestysdilemma

Viikonloppu meni mahtavissa meiningeissä, nimittäin rakkaat ystäväni yllättivät perjantaina hyökkäämällä työpaikalleni ja kaappaamalla mukaansa polttareihin, joista vapauduin vasta sunnuntaina! Eli eilisilta ja vielä tämäkin aamu on mennyt polttarifiiliksistä palautuessa (niin henkisesti kuin fyysisestikin). Kirjoittelen myöhemmin polttareista tarkemmin (ja juttua niistä riittääkin, oli sellaiset polttarit että huhhei ❤ ) mutta ensin laitan tämän luonnoksissa odotelleen postauksen julkaisuun.

Eli tässäpä edellisen postauksen perään pöytäjärjestyspohdintaa, josta edellisessä postauksessa mainitsin.  Suurimpana to do -asiana tässä vaiheessa on pöytäjärjestyksen päättäminen, ja sen myötä plaseerauksen suunnittelu ja pöytäkoristeiden loppupohdinnat ja tsekkaukset. Riippuen onko pöydät esimerkiksi 8-hengen kuutioita vai pitkänmallisina ”pirtin pöytinä” on pöytäkoristelut aika erilaiset: kuutioissa/pyöreissä pöydissä yleensä keskellä on jokin centre piece kun taas pitkissä pöydissä ns. ripotellen koristeita ilman selkeää kohokohtaa. Eli vaikka kyseessä on sinällään pieneltä tuntuva asia, vaikuttaa pöytien lopullinen sijoittuminen moneen asiaan.

Tällä hetkellä pohdiskelemme 8-hengen neliöiden välillä, noin 6 hengen suorakulmioiden välillä ja pitkien pöytien välillä (näihin pitkiin menisi varmaan noin 20 henkeä). Päätöstä ei olla saatu aikaan, sillä kaikissa on omat plussansa ja miinuksensa. Tosin polttareissa ehdin tätä asiaa hieman pohtia, ja ystävät olivat melko yksimielisiä pitkien pöytien suhteen (jolla kannalla itsekin olin). Mutta tässäpä vielä vaihtoehdot plussine ja miinuksineen:

Pitkät (n. 20-30 hengen) pöydät

530cdd0cf3de7x900

Kuva

pitka-poyta
Kuva

+ Tyylikäs ja näyttävä ratkaisu
+ Suhteessa harvempi jää ilman vieruskaveria, eli useammalle riittää juttelukaveri molemmin puolin
– Onko tunnelma vähemmän intiimi, koska pöydässä ns. sekaisin sukulaiset ja opiskelukaverit (eli juttelevatko vieraat yhtä rempseästi kuin ollessaan vain ns. oman porukkansa kesken)
– Pöytäkoristeita tarvitsee ehkä enemmän (riippuu toki halutusta lopputuloksesta)

Suorakulmiot (n. 6-8 hengelle)

poytajarjestys
Kuva

+ Intiimi tunnelma
+ Helppo jakaa vieraat pöytäkunnittain (esimerkiksi pöytäkunnittain työkaverit / lapsuudenkaverit jne)
+ Helppo keskustella usean ihmisen kanssa, ilman että joutuu huutamaan asiansa pöydän yli
– Tylsähkön ja ehkä sekavan näköinen sali – ei niin juhlava

 8 hengen neliöt (/pyöreät pöydät jos sellaisiin juhlapaikalla mahdollisuus)

img_6460

pyorea-poyta
Kuva

+ Tyylikäs ja juhlava ratkaisu (muissa yhteyksissä, esim ravintoloissa, pöydät harvemmin  sijoiteltu tähän muotoon)
+ Helppo koristella pöytä ja tarvitsee ehkä vähemmän koristelua kuin muun malliset pöydät
+ Intiimi tunnelma, koska pöytäseurue pieni (mutta vaatii myös harkintaa, kenet yhdistää samaan pöytään)
– Juttelukavereita ehkä vähemmän, sillä välimatkaa enemmän kaikkiin muihin kuin vieruskavereihin, eli ääni ei välttämättä kuulu vastakkaisella puolella istuvalle henkilölle. Kokemukseni mukaan ainoastaan vieruskavereille on helppo jutella, muuten vaatii vähän enemmän äänenkäyttöä.

Ja jokerina kombo erilaisista yhdistelmistä

yhdistelma-poydat

Kuva

poudat

Kuva

+ Näyttävä ratkaisu (mutta toisaalta voi olla joissain tiloissa myös sekava?)
+ Paremmin saa käytettyä tilaa hyväkseen, jos esimerkiksi 8-hengen pöytiä tulisi liikaa, mutta toisaalta useampaan pitkään pöytiin ei riittäisi tilaa
+ Massasta poikkeava ratkaisu


img_6664

Ja loppuun vielä havainnekuva juhlapaikalta. Me todennäköisesti kallistutaan pitkiin pöytiin, erityisesti koska silloin harvempi jää ilman vieruskaveria ja useammalle juttelu onnistuu helpommin verrattuna 8-hengen pöytiin. Meille ei myöskään tule erillistä hääparin pöytää, koska mielummin seurustelen häissä mahdollisimman monen vieraan kanssa. Toisaalta myös komboratkaisu houkuttelisi, erityisesti jos ei saada mahtumaan pitkiä pöytiä tilaan järkevällä tavalla. Mutta saa nähdä, jospa saataisiin tällä viikolla viimeistään ratkaisu aikaan, sillä enää alle kolme viikkoa jäljellä!!

banner(2)