Häämme kuvina & häiden ohjelma

Häämme kuvina & häiden ohjelma

Aihe mitä moni on varmaan odottanut, eli lisää kuvamatskua meidän häistä. Alunperin ajattelin, etten haluaisi jakaa juurikaan kuvia häistä, mutta toisaalta onhan nää vaan niin ihania niin kivahan näitä on muillekin näyttää. Tosin varsin harkiten olen kuvia tähän sisällyttänyt ja esimerkiksi vihkimisestä ei tarkoituksella juurikaan kuvia ole esillä. Mutta pidemmittä puheitta, tässäpä pesee kuvia ja kertomusta päivän etenemisestä 🙂

Kuvat Marko Laukkarinen Photography

Hääpäivän aamu

Olin aamupäivän kotonamme kaasojen kanssa, ja Juho puolestaan oli hotellissa bestmanin kanssa. Oma aamuni meni pitkälti laittautuessa ja Juho puolestaan  joutui apuvoimien kera laittamaan vihkipaikkaa kuntoon (siirtämään tuoleja paikoilleen ja ylimääräiset romppeet varastoon). Olin varannut meikkiin ja kampaukseen aikaa 1.5h ja ne riittivät juuri ja juuri (vaikka molempiin oli varattu tunti aikaa), eli aikaa kannattaa varata reilusti yli suunnitellun, jotta siirtymisiin ja venymisiin on aikaa. Meikkaaja tuli kotiin (mikä oli kiva ja vähensi siirtymisiä) ja kampausta varten menin kampaajalle missä sain olla ainoa asiakas (mikä oli hyvä juttu, että sai hetken hiljentyä yksinään kaiken hälinän jälkeen ja rauhoittua tulevaa varten).

Tämän jälkeen suuntasin kohti vihkipaikkaamme first look -kuvauksiin.

Ja täydessä tällingissä, tadaa!

Ehti onneksi Juhokin rauhassa valmistautumaan

First look

Otimme poseerauskuvat Juhon kanssa ennen vihkimistä, ettei vihkimisen jälkeen vieraiden tarvitsisi odotella. Tähän oli varattuna aikaa noin 1.5h mikä riitti juuri ja juuri. Pidempään en olisi jaksanut poseerata (jo tuo aika teki vähän tiukkaa posettaa), mutta kuvaaja ei malttanut lopettaa kuvaamista aiemmin (toki parempi niin päin kuin innoton kuvaaja) 🙂

Mitään sen kummempaa suunnittelua meillä ei kuvausta varten ollut, vaan tuo first lookin toteutui aika fiiliksen mukaan (eli minä odotin tuossa tasanteella ja Juho puolestaan tuli ylhäältä alas tasanteelle).

(En ole raskaana, vaikka Juhon vatsaantaputtelusta voisi muuta päätellä)

Täs me vaan chillisti

Vihkiminen: kaava, musiikit

Ja itse päivän kohokohtaan. Meillä oli siis siviilivihkiminen, joka noudatti osin perinteisen kirkkovihkimisen kaavaa ja osittain sovellettiin kaavaa itse.

Sisältö oli pääosin seuraavanlainen:
Sisääntulo Myrskyluodon Maijan tahtiin isäni saattamana ja viulujen säestämänä
Vihkijän tervetulosanat
Viulistien esittämä Thousand Year’s kappale ja samanaikaisesti sormusseremonia
Vihkikaava ja sormusten vaihto, avioliittoon julistaminen
Siskoni lausuma apassi-intiaanien rakkausruno
Poistuminen The Darknessin I Believe In A Thing Called Love -viulusovituksen tahtiin

Vihkimisen jälkeen

Darknessin tahdissa poistuimme tilasta ylempään kerrokseen ja sillä välin vieraat kokoontuivat ulkopuolelle salin edustalle, johon palasimme aplodien säestämänä, jonka jälkeen kohotimme onnittelumaljat. Tämän jälkeen siirryimme takaisin tähän samaiseen saliin ottamaan vierasjoukosta ryhmäkuvan ja kuvia pienemmillä kokoonpanoilla (perhe, kaasot jne).

Luovaa käyttöä ruusunterälehdille kuvaajan ideoimana

Kohti juhlapaikkaa

Kuvien jälkeen vieraat siirtyivät omaa tahtia juhlapaikalle sitä mukaa kun vapautuivat kuvauksista. Me lähdimme viimeisten kanssa samaan aikaan ja pysähdyimme matkalla ottamaan muutamia ulkokuvia. Päätimme tämän pysähdyksen vasta tuossa hetkessä, sillä sään takia ei etukäteen viitsitty tehdä liian tarkkoja suunnitelmia. Pysähdys kesti noin 15 minuuttia ja jälkikäteen oli hyvä päätös, kiva oli saada muutamia ulkokuviakin sisäkuvien lisäksi (vaikka sää ei mikään taianomainen ollutkaan).

Aamupäivällä varsinaisten first look -kuvien aikaan satoi räntälunta, joten thank god oltiin varauduttu ottamaan kuvat sisällä. Talvella kannattaa ekstratarkkaan miettiä nämä kuvausasiat, vaikka eipä Suomen kesä ehkä sen luotettavampi ole…

           

Sillä aikaa muualla…

Juhlapaikalle saavuimme samaan aikaan viimeisten vieraiden kanssa, eli ensimmäiset ehtivät odottaa meitä ehkä noin 40 minuuttia (vieraille toki kerrottiin ennen ryhmäkuvausta, että mitään kiirettä juhlapaikalle siirtymisessä ei kannata pitää, sillä otamme vielä muutamia kuvia). Pelkkää seisoskelua juhlapaikalle ei onneksi odotusaikana ollut, vaan vieraita odotti terästetty kaakaobaari. Tämä sai runsaasti kehuja hääjuhlassa ja sen jälkeenkin – suosittelen!

Ja itse juhlaan!

Saavuttuamme juhlapaikalle käytiin suoraan asiaan. Ensimmäisenä toivotin vieraat tervetulleeksi ja pidin pienimuotoisen puheen, jossa taustoitin hieman hääjuhlan suunnitteluaikaa, kehuin Juhoa, puhuin pari sanaa rakkaudesta ja onnittelin Juhon vanhempia joilla oli 30:nes hääpäivä pari päivää meidän häistä.

Tämän jälkeen siirryimme hakemaan ruokaa alkupalapöydästä kokin menuesittelyn jälkeen.

Kuten näkyy, oli ruuat näyttävät ja maistuvat!

Alkupalojen jälkeen oli muutamien puheiden vuoro, ensiksi isäni puhe ja sitten Juhon puhe.

Sulhanen puhuu ja morsian itkee (kuten aika monta kertaa vielä illan puheiden aikana)

Näiden puheiden jälkeen oli vuorossa pääruoka, ja sen jälkeen lisää muutamia puheita.

Pääruuan jälkeen ohjelmassa oli kaasojen järjestämä kenkäleikki ja ohjelma muutoinkin siirtyi hieman vapaampaan moodiin. Esimerkiksi sikaribaari, baari ja herkkubuffet aukesivat tässä välissä.

Lisäksi tanssimme häävalssin tässä välissä, ennen kakkua. Tarkoituksellisesti venytimme hieman perinteistä kaavaa, kun ei haluttu alkuruokaa, pääruokaa ja kakkua kaikkia heti putkeen. Tämä toimi hyvin ja oli kiva siirtyä kakun pariin kun ei ollut ähky päällä pääruuasta.

Kakkuna meillä oli suklainen naked cake, jonka koristelussa kokilla oli vapaat kädet. Hankimme tuohon kakun päällä nuo tulisuihkut, mikä oli kiva lisä kakunleikkuun aikana.

Kakun jälkeen oli viimeisten puheiden vuoro ja kaasojen ja bestmanien järjestämää yllätysohjelmaa. Ohjelmassa oli vaahtokarkinsyöntikisa (minkä hävisin aika 100-0) ja morsiamen ryöstö. Eli yksi inhokeistani. Mutta tuossa hetkessä sen tullessa yllärinä oli se itse asiassa ihan hauska. Ja hauska oli ”päästä hetkeksi pois” juhlahumusta baaritiskin puolelle, kun Juho joutui tanssimaan ripaskaa vapauttaakseen minut. Ymmärrän nyt siis teitä kaikki Satuhää-morsiamet jotka vedätte kaksin käsin norttia vajan takana morsiamen ryöstön aikana. 

Tämän jälkeen vuorossa oli vielä yksi yllätysohjelma, nimittäin kaasoni tekemä video polttareistani, joka esitettiin videotykillä vieraille. Teimme polttareissani charleston-koreografian, joka esitettiin videolla. Yllätysnumerona videon loppuessa kaikki polttareissani olleet nousivat ylös ja siirryimme tanssilattialle samaisen musiikin alkaessa soimaan ja vedimme tuon koreografian vieraille livenä.

Tämän jälkeen ilta viimeistään vaihtui vapaalle kun Suklaamunat-bändi aloitti soittamisen. Bändi soitti siis 45min x 3 settiä.

Ekan setin aikana käytiin ottamassa vielä ulkona muutama kuva lumisateessa 🙂 

Ohjelma ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan ekan tauon välissä oli kimpunmetsästys kimpunheiton sijaan. Kimppua tavoittelevat naimattomat siirtyi tanssilattialle kimppua tavoittelmaan, ja tässä vaiheessa kerroin että kyseessä onkin kimpunmetsästys. Lyhyesti selitettynä se meni niin, että jokainen metsästykseen osallistuva sai lapun jossa oli lueteltuna vihjeet 1-5. Jokaista vihjettä vastasi kirjain, joka oli piilotettu vihjettä vastaavaan paikkaan. Ensimmäisenä kaikki kirjaimet kerännyt sai sitten avaimen, jolla pääsi kimpun vapauttamaan.

Tauon jälkeen tokan setin alussa oli vuorostaan mannequin challenge, ja se toteutui niin että bändi soitti kappaleen (RHCP:n Snow Hey Oh) ja sen aikana vieraat jähmettyivät paikalleen tanssiasentoon ja me jorasimme Juhon kanssa. Ihan niiiin hienolta se ei valmiissa matskussa näyttänyt kuin olin toivonut, mutta ihan hauskalta kuitenkin. Suosittelen kyllä tekemään haasteen jos häissä videokuvaaja vain on 🙂

Bändin tokan (ja vikan) tauon aikana puolestaan oli vuorossa taivaslyhtyjen lennätystä. Tämän jälkeen suurin osa vanhemmista vieraista poistui, ja jäljelle jäi kovimmat krebaajat. Näiden kanssa siirryimmekin vikan setin jälkeen läheiseen baariin (vaihdoin päälle tässä vaiheessa kakkosmekon), jossa tanssimme ja ystävät innostuivat laulamaan vielä karaokea. Ja aika ihana hetki oli kun ystävät lauloivat meille Vesalan Tequila biisin ja tanssimme sen tahtiin lavalla hitaat. Koska laulutaitoa ystävillä oli, kerääntyi  baariväki lavan eteen ja selkeästi herkistyivät ja tulivat illan aikana onnittelemaan meitä (tai kaasoja/bestmaneja, helpostikos sitä juhlakaluista erehtyy pienessä maistissa).

Tunnelmaa Tequila-kappaleen ajalta (kuva ei Markon ottama)

Vaikka oon suhtautunut baarijatkoihin vähän nihkeästi, oli baariin lähtö ihan kiva juttu ja kiva, että iso osa vieraistakin sinne siirtyi meidän mukana. Tuli fiilis, että vieraatkin on aidosti nauttineet illasta eikä hampaita kiristäen ole olleet paikalla ”pakolliseen saakka” ja sitten lähteneet innolla kotiin.

Kaiken kaikkiaan, aika ohjelmarikashan tuo päivä oli ja jo nyt teki tiukkaa muistaa missä järjestyksessä mikäkin tapahtui. ONNEKSI otimme videokuvauksen, että näihin muistoihin voi vielä aikojen saatossa palata. Ohjelman määrästä johtuen meidän osalta päivä ei ollut ihan niin rentouttava kuin olin ajatellut, mutta ei se haittaa. Onneksi on ystävien ja läheisten häitä vielä tulossa, joissa itse sitten voi vain kellua rakkauspöllyssä ja nauttia järjestelyistä. Nämä olivat kuitenkin kokonaisuudessa mielestäni erittäin meidän näköiset häät, sekä ohjelman että järjestelyiden puolesta. Ollaan saatu paljon kehuja siitä, että missään välissä vieraat eivät joutuneet odottelemaan ja loppuun saakka oli sellainen fiilis, että on jotain ”odotettavaa” vielä illan osalta – ettei tunnelma lässähtänyt missään vaiheessa. Eli suosittelen kyllä panostamaan ohjelmaan ja päivän sisältöön kaikkinensa, se on kyllä sen arvoista 🙂

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!

Ps. Kuten huomaatte, on tässä vaiheessa tämä bloggaaminen vähän takkuilevampaa kuin ennen häitä. Kirjoittelen kuitenkin vielä sen veran mitä kerrottavaa on, ainakin polttaripostaus jo odottelee. Mutta ihanaa että jaksatte vielä lukea, vaikken kaikkein aktiivisin bloggaaja olekaan, kiitos teille ❤

Pps. Pukuni on menossa myyntiin, eli jos sille löytyy innokkaita ostajia nakatkaa sähköpostia helmikuunmorsian@gmail.com 🙂

   

Häämatka: Florida (Miami/Orlando)/Karibian risteily

Häämatka: Florida (Miami/Orlando)/Karibian risteily

No niiin pitkästä aikaa, tässäpä tulisi toivottua asiaa häämatkastamme, joka suuntautui Floridaan/Karibialle. Kokonaisuutena matkamme kesti tasan 2 viikkoa (+ matkat Helsingistä Joensuuhun), mikä oli mielestäni ihan sopiva aika. Toki pidempäänkin matkalla olisi viihtynyt (ofc), mutta liian lyhyeksi aikaa en kuitenkaan sanoisi. Kohteita meillä oli melko monta, mutta hyvällä suunnittelulla aika riitti hyvin. Kohti Miamia lähdettiin 14.2. ystävänpäivänä, eli heti häiden jälkeen tiistaina. Tässä oli ehdottomasti hyvänä puolena se, että hääfiilis oli tuolloin ylimmillään ja matka tuntui oikeasti häämatkalta. Mutta toisaalta myös hääblues oli vielä vahvasti läsnä.

Tapani mukaan kerron tässä melko yksityiskohtaisesti reissusta, jotta ne jotka samanlaista matkaa suunnittelevat, saavat tästä konkreettisia neuvoja. Jokaisesta osiosta saisi varmasti oman postauksensa, mutta yksinkertaisimmaksi koen kirjoittaa kaiken tähän samaan pötköön (skippailkaa ne mitkä osiot ei kiinnosta) 🙂

Matkakertomus 

Tarkempi erittely matkan etapeista:

1. yö: Miami (pohjoisosa, eli ns. esikaupunkialueella) – majoitus Airbnb
2. yö: Orlando – majoitus hotelli
3. yö: Orlando – majoitus hotelli (Disney resort)
4. yö: Orlando – majoitus hotelli
5. yö Fort Lauderdale – majoitus Airbnb
6. – 12. yöt risteilyllä – risteilijä Celebrity Cruises/Silhouette
12. – 14. yö Miami South Beach -majoitus  hotelli

Hinta

Kokonaisuutena matkabudjetti oli ehkä noin 4000 euroa, mikä on mielestäni ihan hyvä hinta suhteutettuna siihen mitä kaikkea sillä rahalla saatiin. Mentiin matka sillä ajatuksella, ettei rahasta pihistellä, muttei kuitenkaan ylen törsätä. Ja siinä aika hyvin onnistuttiinkin. Hintataso on yleisesti aikalailla sama kuin Suomessa (ravintolat, hotellit), mutta esimerkiksi autoilu huomattavasti halvempaa.

Lennot 

Lensimme Helsingistä Miamiin yhdellä välilaskulla, ja lentoyhtiönä toimi AirBerlin. Lento Helsingistä Tegelin kentälle (Berliini) kesti noin 1.5 h ja Tegelin kentällä vaihtoaikaa oli noin 1.5h, mikä riitti mainiosti koneen vaihtamiseen. Edestakaisten lentojen hinnaksi tuli noin 465e/hlö, mikä oli mielestäni ihan kohtuullinen hinta (hinta sisälsi matkatavarat ja ateriat).

Varasin lennot tyttönimelläni, eikä matkan aikana tullut mitään ongelmia asiasta.

Auton vuokraus

Jos oltaisiin majoituttu pelkästään Miami Beachille, ei autoa olisi kannattanut vuokrata (korkeat parkkimaksut ja lyhyet etäisyydet), mutta koska reissattiin Miami-Orlando -väliä, oli auton vuokraus pakollinen. Ja mikäpä siinä, Amerikassa auton vuokraus on varsin edullista (ja myös polttoaine). Maksettiin 5 vuorokauden auton vuokrauksesta noin 300 euroa (sisältäen navigaattorin). Vuokrasimme auton suoraan Miamin kentältä Family Rentalin pisteestä.

Kuski ihmettelee ja vaimo posee

Miami (Everglades) + Orlando

Ajoimme Miamin kentältä ekaan majoituspaikkaan, joka oli Miamin esikaupunkialueella. Majoituksena toimi Airbnb, ja majoituspaikka oli varsin mainio. Esimakua amerikkalaisesta ystävällisyydestä saatiin, kun saavuttuamme majoituspaikkaan karkasi perheen koira pihasta (perhe ei ollut tuolloin kotona), saimme onneksi koiran kiinni naapurin pihasta ja siinä hetken small talkkasimme naapurin kanssa. Siirryttyämme sisätiloihin kuului ikkunasta koputus, ja saapui samainen naapuri viinipullon ja juusto+keksi -lautasen kanssa ja toivotti hyvää ystävänpäivää ja poistui jättäen nuo meille. Vieläkin jaksan hämmästyä tuosta eleestä 😀

Seuraavana päivänä oli vuorossa ajomatka (n. 4h) Orlandoon, jotta oltaisiin sitä seuraavana päivänä heti aamusta Disney Worldissa. Päätettiin kuitenkin piipahtaa vielä Evergadesin kansallispuistossa, jossa pääsee hyvällä tuurilla tiirailemaan alligaattoreita, sillä majoituspaikkamme oli suhteellisen lähellä puistoa (n. 40min ajomatka). Itse en ehkä ihan niiin innoissaan ollut kansallispuistoon menossa, sillä monien blogien perusteella puistossa oli lähinnä kuivaa pensasta ja pusikkoa, ja hyvällä tuurilla jos silloinkaan näki niitä alligaattoreita. Päätettiinkin että jos puistoon mennään, niin käydään ilmalaiva-ajelulla (eli niillä paateilla joilla CSI Miamissa etsitään ruumiita gaattoreiden keskeltä). Päätös oli hyvä, sillä ajelu alligaattoreiden keskellä oli ihan hauskaa ja yllättävänkin jännää oli nähdä ihka-aito alligaattori luonnollisessa ympäristössä, siitäkin huolimatta että melko tottuneita turreajeluihin ne oli. Alligaattoribongaus köyhdytti meidän matkabudjettia noin 25e/naama.

Bongailun jälkeen suunnattiin takaisin moottoritielle ja kohteeksi otettiin Orlando. Ajettiin turnpikea, mikä on nopein reitti, mutta myös melko tylsä. Siinä missä Suomessa moottoritiet menee melko jouhevasti kaupunkien ulkopuolella, meni moottoritie täällä aina kaupunkien läpi. Eli matka meni tyyliä: pikkukaupugin läpi ruuhkassa madellen n. 20 minuuttia, n. 80km tunnissa noin 20min ajomatkan ajan, sitten taas pikkukaupungin läpi madellen ja niin edelleen. Kannattaa siis varautua, ettei matkanteko ole varsinaisesti kovin nopeaa, vaikka matka olisikin periaatteessa kohtalaisen lyhyt.

Illalla perille päästyämme majoittauduttiin Orlandossa sijaitsevaan hotellimotellikompleksiin, mikä oli tasoa hintaansa nähden ok, mutta ei kiitos toiste. Hauskaa oli, kun hotellialueen vieressä oli pieni (vähän aikansa elänyt) puisto, jossa oli maailmanpyörä ja muutamia laitteita. Juho totesi puiston nähtyään, että tuo on kai sitten jo osa sitä Disney Worldia. Reppana ei siis ollut juuri millään tavalla Disney Worldiin perehtynyt, eikä ihan tiennyt mitä odottaa 😀 Onneksi ei siis tarvinnut tyytyä maailmanpyörään.

Orlando: Disney World – Magical Kingdom

Aamulla otettiin suunnaksi varaamamme Disney resort -hotelli (Disney resort -hotellit on siis osa Disney-kompleksia ja tavallaan jo osa Disney-puistoja. Nämä hotellit noudattavat siis erilaisia Disney-teemoja ja ovat muutoinkin jo osa ”Disney-kokemusta”.) Suosittelen ehdottomasti yöpymään ainakin osan matkasta Disney resortissa, sillä jo hotelli on omanlaisensa kokemus ja täydentää koko elämystä. Hotelliksi valikoitui Port Orleans resort, joka oli ns. parempitasoinen kuin Disneyn perusresortit (joista osa on saanut ehkä hieman yllättäen tripadvosorissa todella surkeat arvostelut mm. homeen ja lian takia), muttei kuitenkaan luksustasoa. Yö maksoi 250 euroa, joka oli toki paljon, mutta ”kerta sinne asti lähtee niin samahan se on kokea”. Lisäksi majoittuminen Disneyn resortissa voi tuoda tiettyjä etuja, kuten joinain iltoina ylimääräisen aukioloajan vain resorteissa majoittuville.

Koska aikataulumme oli rajallinen risteilyn takia, päätettiin jo aiemmin että vietetään Disney Worldissa vain yksi päivä. Siitäkin huolimatta, että joka paikassa sanotaan, ettei päiväksi sinne kannata lähteä. Disney Worldhan rakentuu neljästä erilaisesta puistosta, joissa jokaisessa voisi viipyä varmaan useammin päivän. Ei siis ihme, että moni viettää Orlandossa jopa viikkoja.

Tarkoitus oli suunnata Magical Kingdomiin heti sen avauduttua, mutta arvaten ei ihan siihen ehditty. Oltiin puistossa noin kymmeneltä aamulla ja oltiin iltaan saakka, eli noin 12 tuntia. Magical Kingdom rakentuu neljästä erilaisesta ”puistoalueesta”, joissa kaikissa on omat eri teeman mukaiset laitteet. Eli etukäteen kannattaa hieman perehtyä missä järjestyksessä nämä puistot kiertää, jotta turhaan haahuiluun ei mene aikaa. Jokainen lipun ostanut saa fast passin, johon kuuluu kolmeen laitteeseen pääsy fast pass -jonon kautta (välillä siis voi päästä kokonaan jonottamatta, ja välillä tämäkin fast pass -jono voi olla kymmenien minuuttien mittainen). Itse tein tarkkaa taustatyötä siitä, mihin laitteisiin ja mihin kellonaikaan fast passit kannattaa käyttää, jotta jonotus oli mahdollisimman lyhyt. Esimerkiksi ennen kello 11 ei passia kannata käyttää, koska puistossa on joka tapauksessa vähemmän väkeä tuolloin ja jonotus lyhimmillään. Etukäteistyön ansiosta jouduttiin vain yhteen laitteeseen jonottamaan ns. pitkän kaavan kautta, joka oli noin tunnin verran. Fast passin lisäksi toinen ehdoton juttu on Disneyn sovellus, millä näkee reaaliaikaisesti koko Disneyn puistoalueen kartan ja laitteet, ja mikä parasta, jonotusajat eri laitteisiin. Tätä seuraamalla voi siis hieman katsoa, mihin laitteeseen kannattaa missäkin välissä suunnata.

Lisäksi mikäli mahdollista, kannattaa valita viikonpäivä tarkkaan jolloin puistoon menee. Esimerkiksi viikonloput on ruuhkaisia, sekä yllättäen keskiviikko. Sen sijaan tiistai ja torstai on viikon hiljaisimmat päivät (tai vähiten ruuhkaiset).

Etukäteissuunnittelun ansiosta jonotettiin vain yhteen laitteseen ns. pitkään, mikä oli noin tunnin verran. Vaikka puistossa saisi kulumaan varmasti aikaa päivien ajan oli tuo yksi päivä itselleni ihan riittävä lähinnä tuon jonotuksen takia. Lisäksi tietynlainen yllätys oli se, ettei varsinaisia huvipuistolaitteita puistossa ollut. Odotin ”oikeita” laitteita, mutta kaikki laitteet olivat melko samalla kaavalla, mutta itse teema vaihtui. Suurin osa siis kulki ns. junanvaunuissa läpi eri teemamaailman, jotka toki olivat  todella vaikuttavia. Toisaalta onhan se ymmärrettävää, ettei lapsille suunnattu puisto voikaan sisältää kovin hurjia laitteita joihin olisi esimerkiksi pituusrajat.

Mutta itselleni puisto oli kokonaisuutena ehkä pienoinen pettymys sen hypetyksen takia, mitä puistosta on saanut kuulla. Odotin ehkä suurempaa ”elämystä” kuin se todellisuudessa oli. Vaikka moni asia oli todella loppuun mietitty, tuli välillä kuitenkin sellainen olo että on vain Disney-teemaisessa huvipuistossa, ei niinkään elämyspuistossa. Toisaalta, Juho joka ei tosiaan puistosta tiennyt juuri mitään, oli enemmän ehkä vaikuttunut puistosta ja erityisesti sen koosta. Onhan se aivan valtava ja pelkästään parkkipaikkoja puiston ulkopuolella on valtavat määrät.

Ehdottomasti vaikuttavin kokemus koko puistossa oli illan ilotulitus (tai siis ilotulitukset, sillä ilotulituksia oli varmaan viisi peräkkäin ja jokaisen aikana vaihtui eri Disneykappale) ja ilotulitusta edeltävä valoshow. Valoshown aikana prinsessalinna valaistaan erilaisissa valoesityksillä musiikin säestyksen aikana. Koska linna on todella korkea, oli valoshow erittäin vaikuttava!

Mutta summa summarum, puisto ei ehkä ollut se wow-efektein koko reissun aikana, mutta toki ehdottomasti kokemuksen arvoinen. Seuraavan kerran jos ja kun puistoon mennään, otetaan varmasti lapsi mukaan sinne (oma tai kaapattu) koska tuolloin lapsen riemu ehkä tuo itsellekin lisää iloa puistosta.

Orlando: outletit

Disneyvierailun jälkeen seuraavan yön majoitus oli vielä auki, koska ei tiedetty lähdetäänkö jo ajamaan Fort Lauderdalea kohti, vai yövytäänkö vielä Orlandossa. Päätettiin yöpyä Orlandossa, ja päivän ohjelmaksi otettiin outlet-myymälä (International Premium Outlet). Vaikka tykkään vaatteista, en kuitenkaan tykkää varsinaisesti shoppailla muualla kuin kirppareilla. Mutta kerran nyt siellä oltiin… Outlet-alue oli kuitenkin erittäin positiivinen yllätys, eikä vähiten jäätävien alennusten takia, ja tuolla hurahtikin päivä. Merkkiliikkeitä oli laidasta laitaan Adidaksesta Levikseen ja Furlasta DKNY:iin. Mitään sen kummempia vinkkejä outletteihin ei ole, sillä siellä asiointi on varsin yksinkertaista ja vaivatonta.

Rankan white privilege woman -päivän jälkeen suunnattiin ostoskassien kanssa hotelliin (josta toiseen hotelliin, koska vesivahingoksi väitetty ylibuukkaus), mutta mikäs siinä oli vuokra-autolla ajella läpi neonvalo-Orlandon. Tämäkin hotelli oli tasoa ok, muttei toiste, lähinnä umpisurkean asiakaspalvelun takia. Tätä lukuunottamatta yleisesti ihmiset olivat todella ystävällisiä reissun aikana ja itse pidin parjatusta small talk -kulttuurista, ennemmin sitä kai hölöttää joutavanpäiväisiä kuin käyttää tuplasti energiaa siihen ettei vaan katso vahingossakaan toista ihmistä silmiin.

Aamupäivästä suunnattiin takaisin kohti pohjoista ja Fort Lauderdalen airbnb -majoitusta, ennen seuraavana päivänä lähtevää risteilyä.

Risteily – Bahamas, Meksiko, Grand Cayman, Jamaica

Ennen risteilyä kävimme luovuttamassa auton pois Fort Lauderdalen lentokentälle, ja suuntasimme sieltä kohti satamaa ja check inniä. Koska olimme ottaneet perushyttiä tasokkaamman Aqua Class -hytin, oli turvatarkastus ja check in melko vaivatonta vip-jonon kautta. Muutoin tuohonkin olisi tuhraantunut varmaan tunnin verran.

Koska olimme varanneet matkan We Love Cruises -matkayhtiön kautta (suomalainen, ei mene ylimääräisiä palvelumaksuja vaikka varaa heidän kauttaan eikä suoraan varustamon sivuilta), saimme kattavan infokirjasen matkalle mukaan. Tässä oli varsin tarkkaan kerrottu oikeastaan kaikki tieto mitä on hyvä tietää risteilylle mentäessä. (Esimerkiksi että laivan hanavesi on juotavaa, vaikkei sitä erikseen missään kerrota, miten tippaaminen hoituu, miten käytännössä pukeutumisetiketti laivalla menee jne.) Tästä oli todella iso apu varsinkin ensikertalaiselle!

Laiva lähti neljän aikaan ja suunnattiin laivaan ennen klo 12. Mutta mikäs siinä, suunnattiin suoraan lounaalle ja niissä merkeissä se seuraava viikko melkein menikin. Tai niin olisi ainakin voinut luulla kiitos 5 kilon painonnousun. (Olin ostanut vähän paremmat housut viimeiseksi illaksi, mutta eihän ne tuolloin enää kiinni edes menneet.) Todellisuudessahan risteilyllä riittää varsin paljon tekemistä niin meripäivinä (ei silloin kun laiva ei rantaudu kohteeseen), kuten myös kohdepäivinä jolloin saarelta laivalle palattua riittää laivalla ohjelmaa. Ja rehellisuuden nimissä, ei haitannut tippaakaan maata vain kansituolilla lukien kirjaa merituulen puhaltaessa ja siemaillessa drinkkiä, joita sai juoda veloituksetta koko risteilyn ajan. Ilmankos se aika kului niin mukavasti… 

Koska tiedoissamme luki, että olimme häämatkalla, huomioitiin meitä jatkuvasti sen tiimoilta eri tavoin. Mikä oli toki ihan hauskaa 😀 

Risteilystä on todella vaikea kertoa niin, että saisi siitä kokonaisuuden selitettyä. Se melkein pitää vain kokea. Vaikka ajatuksena se kuulostaa ehkä todella ankealta, ainakin kaikille Aasian extremereppureissaajille, on se oikeasti kokemus. Missään muualla ei varmaan pääse nauttimaan 5 tähden kohtelusta tuohon hintaan.

Joka siis oli noin 1100e naama sisältäen majoituksen hytissä (joka oli siis ns. pienoismakuuhuone omalla isolla parvekkeella, isolla parisängyllä ja kohtuullisen kokoisella kylpyhuoneella), ruokailut (ruokaa oli jatkuvasti tarjolla, toki ne vaihtuivat aamupalalle, lounaalle, iltapäiväkahville, päivälliselle ja iltapalalle) + ravintoloita oli useita mistä valita. Oma lempparini oli lounas teemalla cupcake madness -mikä sisälsi jälkiruokapöydän jäätävällä määrällä erilaisia kuppikakkuja. 

Lisäksi meidän risteilytarjoukseen kuului ilmainen juomapaketti, sisältäen tietyt viinit, drinkit, cocktailit, limpparit ja erikoiskahvit. Näistä juomista meni +10% tippi, mikä oli oikeastaan ainut ns. pakollinen ylimääräinen kulu risteilyllä. Tuohon risteilyhintaan kuului myös ennaltaveloitetut tipit, joten niistä ei noita juomia lukuunottamatta tarvinnut huolehtia. Ymmärtääkseni osalla näitä pakollisia tippejä ei veloitettu suoraan risteilyhinnasta, mutta varmaan meille junteille suomalaisille tippien veloitus etukäteen on pakollinen, jotta henkilökunta ne tipit oikeastikin lopulta saa.

Lisäksi hyttiluokitukseemme AquaClassiin kuului mm. ilmainen spaosaston käyttö, jossa oli höyrysaunoja ja niin edelleen. Ja tietysti kaikille avoin kuntosali, jossa itsekin taisin jopa kolme kertaa käydä. Ajatelkaa, lomalla!

Lisäksi risteilypakettiin kuului tarjouksena sata dollaria käyttörahaa, minkä sai käyttää haluamallaan tavalla, esimerkiksi ostamalla jotain laivan myymälästä. Me käytimme rahat viimeisessä kohteessa Jamaicalla turrematkaan tippukiviluolaan ja vesiputoukselle.

Risteily pysähtyi kolmeen kohteeseen, ja tarkoitus oli käydä myös neljännessä, mutta jäätävien aaltojen takia kapteeni päätti jättää rantautumatta saarelle. Näissä muissa kohteissa viivyttiin noin 6-8 tuntia, mikä riitti ihan kivasti kohteissa pyörähtämiseen. Bahamalla aika kului lähinnä aurinkotuolissa, Meksikossa käytiin tutustumassa omatoimisesti Maya-raunioihin ja Jamaikalla käytiin ihmettelemässä noita luonnonihmeitä. Näistä kohteista palaisin ainoastaan Jamaikalle toiste, vaikka toki kaikkia suosittelen kuitenkin.

Jamaika aamu-usvassa

Laivan aktiviteeteista mainitsemisen arvoisia oli erityisesti illan lavashowt. Joka ilta laivan teatterissa oli esitys, joko showesitys (tanssia, laulua, teatteria, akrobatiaa), stand uppia tai jokin artisti/yhtye. Siinä missä ruotsinlaivalla tällaiset esitykset on ehkä koomisia (tai onko, en ole niitä kyllä edes käynyt katsomassa), oli nämä esitykset superhyviä. Jopa standup, jota vähän epäilin etukäteen, oli ehdottomasti parasta standupia mitä olen ennen nähnyt.

En tiedä pääseekö tästä kuvauksesta siihen käsitykseen, millaista risteilyllä on, mutta ehkä toivottavasti osittain ainakin. Suosittelen erittäin lämpimästi!

Miami Beach

Risteilyn jälkeen luvassa oli vielä kolme päivää/kaksi yötä Miami Beachilla, eli vaikka kerrottiin kaikille että ollaan lähdössä Miamiin häämatkalle, vasta tässä vaiheessa päästiin sinne ”the” Miamiin. Eli siis Miami Beachille. Miami Beach on oma kaupunginosansa Miamissa, ja se paikka josta yleisesti puhutaan puhuttaessa Miamissa. Sieltä löytyy siis kuuluisa rullaluistelurantaraitti, Art Deco -alue ja niin edelleen. Hotellimme oli nimeltään Boutique hotel, mikä oli ihan kiva varsinkin hintaansa nähden.

Mielestäni kaksi yötä riitti Miami Beachin näkemiseen varsin mainiosti. Ajasta käytettiin muutama tunti rannalla, muutama tunti rantaraitin kävelyyn, turistibussiajeluun ja yleisesti alueeseen tutustumiseen. Tuo bussiajelu ei ollut mikään onnistunein, vaikkakin esimerkiksi kuubalaisten asuttama Little Havana -alue oli ihan mielenkiintoinen. Mutta sen sijaan samaan hintaan kuulunut superturrejuttu veneajelu julkkisten kotien ohi oli yllättävän hauska 😀 Tuo julkkisten kotien tiiraily oli jo niin turistia, ettei se oikeastaan tuntunut edes hölmöltä. Miami Beach -alueessa yleisesti parasta olikin ehkä se, että se oli paikkana tosi överi. Naiset oli kuumia, autot kalliita ja kaikki vaan tosi överiä. Siellä oli kiva olla viisi kiloa lihottua nappien lennellessä irti ja matkabudjetin kuihduttua… No ei vais 🙂

Mutta kokonaisuutena siis hyvä trippi, ja mielestäni oikein hyvin ajoitettu. Ehdittiin nähdä melko paljon ja riittävästi. Ainoastaan risteilyllä olisi voinut viipyä pidempäänkin, mutta muuten aikaa ja nähtävää oli sopivasti.

Jos tulee lisää kysyttävää mieleen, tarkentelen mielelläni! 🙂

hääblogi 2016, hääblogi 2017

Häiden onnistumiset (ja epäonnistumiset)

Häiden onnistumiset (ja epäonnistumiset)

Wuhuu, (yli) kuukausi naimisissa! Ollaan päihitetty ainakin jo Britney Spears & Jason Alexander (2 päivää) ja Carmen Electra & Dennis Rodman (9 päivää), että kuulkaas eipä tässä! Ihan tämän onnistumisen kunniaksi ajattelin nyt tehdä analyyttisen ja kylmänviileän tarkastelun häiden onnistumisista ja ”epäonnistumisista”.

En kuitenkaan ala ruotimaan niitä epäonnistumisia sen kummemmin läpi, koska kuten sanoin, ei ne oikeasti mitään suuren suuria mokia olleet, enkä muutoinkaan jaksa märehtiä niitä sen enempää. Ja ei ne yksityiskohtineen sinällään ketään hyödyttäisikään, koska olosuhteet vaihtelee. Mutta kuitenkin niistäkin laitan yleisluontoisesti ylös ne asiat, jotka saattaa jotakuta auttaa. Mutta siis, asiaan. Näissä nyt on tarkasteltu isoja asioita sekä ns. pienempiä yksityiskohtia, ja niistähän se kokonaisuus yhdessä muodostuu.

Onnistumisia:

Seremoniamestarit (ja niiden valinta): Jos pitäisi mainita vain yksi asia, niin tämä taistelisi kyllä kärkipaikasta. Häidemme seremoniamestarit (yksi minun ystävä ja yksi Juhon ystävä) olivat kyllä nappivalinta. Molemmat juonsivat rennosti ja omalle tyylilleen uskollisesti, mikä vaikutti todella paljon häiden tunnelmaan. Mielestäni tärkeintä seremoniamestarin hommassa onkin tunnelmanluonti, ja käytännön asiat tulevat vasta sen jälkeen. Molemmille siis valtava kiitos! ❤

Aikataulutus/runko: Kokonaisuutena mielestäni päivän aikataulutus toimi hyvin, sekä aamupäivän osalta että itse vihkimisen/juhlan osalta. Ainakin vierailta tuli kiitosta siitä, ettei juhlissa ollut lainkaan odottelua, mitä yleensä häissä on. Eli, mieti tarkkaan päivän aikataulu erityisesti vieraiden näkökulmasta, ajankäyttö ja pohtiminen kannattaa! Lisäksi itse tykkäsin ehdottomasti siitä, että alkuruoan, pääruoan ja kakun väliin oli jätetty aikaa. Alkuruoan ja pääruoan välissä oli puheita, ja pääruuan ja kakun välissä puheita ja häävalssi. Alkuruoan ja pääruoan väliin olisin jättänyt ehkä entistäkin pidemmän tauon ja lisännyt siihen ohjelmaa, mutta hankalapa sitä on arvioida kauan ohjelmassa kestää. Mutta siis suosittelen kyllä pidentämään tuota väliä, mielestäni ihan turhaan häissä ahmitaan ruoka kiireellä ja kaikki putkeen, niin ettei kukaan loppujen lopuksi jaksa enää nauttia kun olo on jo liian täysi.

Kaakaobaari: Tästä tuli vierailta vuolaasti kiitosta. Meillä oli siis (terästetty) kaakaobaari esillä heti vieraiden siirtyessä vihkipaikalta juhlapaikalle, jotta perinteistä kädet taskussa odottelua ei siellä juhlapaikalla olisi (siitäkin huolimatta, että me siirryimme sinne viimeisten joukossa). Onnittelumalja juotiin jo vihkipaikalla, joten tää kaakaobaari toimi onnittelumaljan tilalla. Lisäksi iso kiitos Utran Uittotuvalle, joka nappas heti kiinni halutusta ideasta ja hoiti suurimman osan kaakaobaarin visuaalisesta toteutuksesta! 🙂

Kuva: Marko Laukkarinen Photography

Valokuvat paikkakortteina: Olin hautonut tätä ideaa jo pidempään, mutta tään toteutus meni vähän viime tippaan (yllätys). Onneks kuitenkin ehdittiin löytämään lähes kaikista valokuvat, jotka toimitti sitten paikkakortin virkaa. Ainakin ilmeisesti idea oli tykätty. Ja itse kyllä tykkään ideasta ja suosittelen, tuo omasta mielestäni vähän sellaista intiimiyttä juhlaan, kun jokaisesta vieraasta on etsitty henkilökohtainen kuva, jossa parhaimmillaan on mukana hääpari/toinen hääparista.

Vieraskirja + polaroid-kamera: Tämä ei varmaan sen suurempia perusteluita tarvitse, koska on ihan yleinen hitti jo, mutta yhä vaan tämä kyllä toimii hyvin! Me toteutettiin tämä niin, että pyydettiin ottamaan itsestä kuva ja liittämään se tervehdyksen kera vieraskirjaan. Jälkikäteen oli superkiva lukea vieraskirjan tekstejä, ja uskon että tuo vieraskirja jää yhdeksi tärkeimmistä muistoista meille.

Mannequin challenge -videointi: Tästä ei olla vielä saatu videomateriaalia (eli onnistumisesta ei varsinaisesti ole takeita), mutta kuvattiin siis mannequin challenge niin että bändin esittämän toivebiisimme (RHCP:n Snow Hey Oh) alussa kaikki jorailivat, ja yhtäkkiä muut jähmettyivät ja me Juhon kanssa jatkoimme joraamista ja biisin lopussa muut alkoivat taas joraamaan. Ehkä hieman hankala päästä kärryille tästä kuvauksesta, mutta uskon että tämä toimii lopullisessa häävideossa todella hyvin ja on hieno muisto jälkikäteen. Myös fiilis toteutuksen aikana oli tosi makea, ja näin kuultiin myös vierailta.

Kimpunmetsästys: Sain oman hääkimppuni ystävältäni, jonka uudenvuoden häissä toimin kaasona. Kimpun heittäminen tuntui siis kimpun tunnearvon takia vähän liian ”kevyeltä”. Luin juuri ennen häitä Häät 2017! -ryhmästä idean kimpunmetsästyksestä, jossa kimpun heiton sijaan käydäänkin pakopelihuone-tyyppinen kimpunmetsästys, jossa kimppua etsitään vihjeiden avulla. Vihjeet olivat ehkä aavistuksen haastavia, mutta lisävihjeiden avulla kimppu kyllä löytyi. Uskon, että kimpunsaaja oli huomattavasti enemmän riemuissaan kimpustaan kun ansaitsi sen tällä tavoin, eikä pelkästään ”kopin” kautta.

Kimppu odottamassa vapauttajaansa… (Kuva: Marko Laukkarinen Photography)

Usko omiin ideoihin: Tämä nyt on ehkä vähän hassu kohta, mutta yleisesti kuitenkin se, että uskallettiin ottaa riskejä ja toteuttaa omannäköiset häät. Vaikka häät ei olleet mitään ekshibitionistista SM-menoa, niin kuitenkin monen asian suhteen toteutettiin juttuja kaavasta poikkeavasti ja pelkän oman intuition pohjalta. Suosittelen siis luottamaan omaan vaistoon ja toteuttamaan ideoita rohkeasti, oma vaisto kyllä kertoo mikä toimii ja mikä ei.

Hääparin osallistuminen: Kuten olen sataan kertaan sanonut, niin itsestäni tuntuu vähän etäiseltä jos hääpari jää omissa häissään ns. taka-alalle, eikä esimerkiksi sano vieraille yleisesti mitään, edes tervehdyksen verran. Siksi halusin, että me otetaan häissä normaalia aktiivisempi rooli ja ollaan selkeästi normaalia enemmän esillä. Pidettiin molemmat puheet (minä häävieraille, Juho minulle) ja sen lisäksi juonsin esimerkiksi kimpunmetsästyksen + mukanaolo muissa ohjelmanumeroissa. Ainakin itse tykkäsin siitä, ettei olla vain häiden sivustakatsojia vaan aktiivisesti mukana luomassa tunnelmaa. Vaikea sanoa miten siinä onnistuttiin, mutta itsestäni se tuntui ainakin paljon luontevammalta niin.

Palveluntarjoajat: Ja viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä: palveluntarjoajat. Tein valehtelematta aivan megaison homman siinä, että etsin meille sopivat palveluntarjoajat, eli valo- ja videokuvaajan, juhlapaikan, livemusiikin (viulistit ja bändi), meikkaajan, kampaajan, ompelijan, kukat, ja niin edelleen ja niin edelleen. Ja todellakin, se maksoi vaivan. En  siis tyytynyt ensimmäiseen vastaantulevaan palveluntarjoajaan, vaan etsin, kilpailutin, vertasin, kyselin niin pitkään että olin tyytyväinen. Jonkun mielestä ehkä ärsyttävää ja helpommallakin pääsisi, mutta hääpäivä on niin iso juttu ja mikäli palveluntarjoajaan ei ole tyytyväinen, on sillä ihan valtavan suuri merkitys ja voi harmittaa vaikka loppuelämän. Tästä ennakkosuunnittelusta johtuen olinkin melko luottavaisin mielin kaikkiin häidemme palveluntarjoajiin, mutta silti moni niistä ylitti jopa odotukset. Erityiskiitos valokuvaajalle Markolle, jota suosittelen erittäin lämpimästi jokaiselle hääparille! Upeiden kuvien lisäksi Marko edesauttoi tunnelmaa rennolla, mutta ammattimaisella otteellaan esimerkiksi ryhmäkuvia ottaessa. Myös palveluasenne oli jatkuvasti harvinaisen ystävällinen ja kärsivällinen, jopa siinä vaiheessa kun viilasin pilkkua sopimuksen pienimmistä pykälistä… 🙂 Toinen kehumisen arvoinen palveluntarjoaja oli Utran Uittotupa, erittäin varauksettomat ja lämpimät suosittelut!

”Epäonnistumisia”:

Valmistelu: Ja niiin kun olin ajatellut hoitavani hommat hyvissä ajoin kuntoon… Ystäväni uudenvuoden häistä olin olevinaan ottanut sen opikseni, etten jätä mitään asioita viimeisille viikoille. Mutta eihän se sitten ihan niin mennyt. Pikkujutut, kuten paikkakorttien kirjoittaminen ja Spotify-listat meni ihan viime tippaan, ja siksi ne ei menneet ihan niin kuin olin ajatellut. Mutta oma moka, olisi pitänyt varmaan ajatella ettei mitään hommaa jää viimeisille kuukausille niin ehkä siinä tapauksessa ne viimeiset viikot ois jääneet vapaiksi…

Ennakointi, ennakointi, ennakointi: Ja niin kun olin kuvitellut ottavani kaikki asiat huomioon… En tiedä olisiko kaikki asiat tulleet otetuksi huomioon vaikka miten olisin niitä mielessäni kelannut, mutta uskon että ainakin osaan asioista olisin voinut varautua vieläkin paremmin. Suosittelen siis kelaamaan mielessä sitä päivää useasti läpi, ja hahmottelemaan esimerkiksi paperille aikatauluja ja sitä kuka on missäkin missä vaiheessa. Myös esimerkiksi ihan fyysinen päivän läpikäynti auttaa, eli käy hyvissä ajoin läpi siirtymiset ihan konkreettisesti sekä esimerkiksi vihki- ja juhlapaikalla kannattaa vierailla ja käydä läpi eri tilat. Esimerkiksi mieti mitä tarvitset mukaan päivän aikana, ja pakkaa laukku hyvissä ajoin valmiiksi.

Valokuvaideat ylös: Tämäkään ei mikään iso juttu ollut, mutta pari sellaista kuvaa jäi ottamatta, joita olin etukäteen ajatellut. Tämä tosin kuuluu sarjaan ”pikkujutut”, koska hääryhmissä aika moni on valitellut sitä että esimerkiksi kuva koko vierasjoukosta/perhepiirin kuvat jäi ottamatta, ja ne me sentään muistettiin ihan usean kuvan osalta.

Delegoinnin delegointi: Olisin nakittanut jonkun kaason vastuulle sen, että hänen ainoa tehtävänsä olisi ollut pitää huolta aikatauluista/kokonaiskuvasta. Nyt homma jäi itselleni, enkä ehkä täysin osannut rentoutua, koska piti pitää huolta että homma toimii. En tiedä missä määrin olisin osannutkaan antaa täyttä vastuuta toisen harteille, mutta olisi se ehkä ainakin helpottanut.

Salatehtävät: Nämä nyt ei sinällään epäonnistuneet, mutta olisin tehnyt nämä ehkä toisella tapaa. Me teimme nämä siis niin, että annoimme osalle etukäteen määritellyn salatehtävän ja ne ketkä salatehtävää eivät saaneet, eivät niistä olleet tietoisia (ellei sitten sattunut huomaamaan toisen salatehtävää tms). Salatehtäviä annettiin puolelle väestä, ja niistä suoritettiin noin puolet. Tarkoitus oli lukea suoritetut salatehtävät illan päätteeksi ääneen, mutta se sitten jäi muussa tohinassa (harmi!). Harkitsin ennen häitä sitä, että kaikki saisivat salatehtävän, eli itse salatehtävä”leikki” ei olisi salainen, vaan ainoastaan se itse tehtävä olisi salainen jokaisen kohdalla, mutta päädyttiin kuitenkin siihen, että pidetään osa pimennossa salatehtäviltä. Luulen, että mikäli kaikki olisivat olleet tietoisia salatehtävistä, olisi suorittamisprosentti ollut isompi, koska ehkä tällöin riski ns. itsensä nolaamiseen ei olisi ollut niin iso.


Mutta siinäpä ne, tässä nyt ne mitkä tulivat ensimmäisenä mieleen, monia muitakin asioita molempiin kohtiin olisi varmasti voinut laittaa. Jos jotain kysyttävää näistä tai muusta tulee, niin kysykää rohkeasti. Ja kommentoida aina saa, se ilahduttaa joka kerta 🙂

Kuva on seuraamastani Pihkala-sisustusblogista (ja on vapaasti kopioitavissa). Teksti ”kommenttisi tuo iloa” -viittaa kampanjaan, jolla muistutetaan kommentoinnin tärkeydestä ja ilosta meille bloggaajille. Voin sanoa, että omalla kohdalla kommenteilla on ihan valtavan suuri merkitys. Vaikka toki bloggaamista tekee ensisijaisesti omaksi ilokseen, tekevät kommentit siitä ihan erityislaatuista. Kiitos siis jokaisesta ❤